Empatia http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137402/all Wed, 11 Jul 2018 16:09:23 +0300 fi Thaimaalaiset jalkapallopojat vs muslimimiehet http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet <p>Thaimaan tsunamin jälkeen länsimaista kerättiin vahinkojen korjaamiseen ennätyssumma eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ja tapahtumien avulla. Thaimaahan lähetettiin aivan älytön summa rahaa.<br />Silloinkin mietittiin, että miksi thaimaalaiset herättää niin paljon sympatiaa ihmisissä.<br /><br />Thaimaa on ensinäkin suosittu turistikohde. Jokainen vähintään tietää jonkun joka siellä on lomaillut ja maata kehunut.<br />Thaimaalaisia taas asuu pitkin länsimaita ja heidät tunnetaan keskimääräistä ahkerampina, rehellisempinä ja ystävällisempinä ihmisinä. Tietenkin länsimaissa saatetaan pitää heitä myös hieman eksoottisina, mutta ei kammottavina. Pikemminkin uteliaisuutta herättävinä. Mutta pääasiassa kuitenkin sen verran samankaltaisina, että on helppo tuntea sympatiaa heitä kohtaan.<br /><br />Aina kuitenkin riittää näitä tyyppejä, jotka on silleen, &quot;miksi itkette tuolle, kun voisitte itkeä tälle?&quot;<br /><br />Eräiden mielestä tsunamiin ei olisi saanut reagoida noin isosti, kun onhan noita luonnon katastrofeja ja muuta ikävää muuallakin. Moni aktivisti ihmetteli miksei Syyrian kuivuus (2006 - 2010)&nbsp; herättänyt vastaavanlaista auttamishalua. Jälkikäteen voi todeta, että ihan hyvä, ettei sinne hirveänä apua lähetetty, sillä islamistinen terroristijärjestö Al-Qaida alkoi tekemään bisnestä ryöstelemällä hyväntekeväisyydellä saatuja asioita (rahaa, ruokaa, lääkkeitä.)&nbsp;<br />Mitä enemmän rahaa Syyrian kuivuudesta kärsiville ihmisille lähetettiin, sitä isommaksi ja vahvemmaksi Al-Qaida kasvoi, ja sitten Al-Qaidan jäsenet pystyivät tuttuun tapaansa listimään omasta mielestään vääräuskoisia siviilejä, mutta tämän lisäksi vielä päälle syömään hyvin.<br /><br />Onko oikeastaan mikään ihme, jos länsimaissa aletaan olemaan vähän kurkkua myöten täynnä lähi-idän ja Afrikan kansojen touhuja. Näyttäytyy tänne lähinnä siltä, että siellä porukka keksimällä keksii tekosyitä päästä listimään toisiaan. Ei se herätä sympatiaa. Mutta ns. hyvien ihmisten mielestä muita kyyneliä ei saisi vuodattaakaan kuin Afrikan ongelmien vuoksi. Esimerkiksi aina kun joku kuuluisa taiteilija kuolee ja hänen taiteensa ystävät ovat murtuneita, niin jotkut näsäviisaat räkänokat bloggailee, kuinka on tekopyhää itkeä taiteilijan kuolemalle, koska Afrikassa on nälänhätää.<br /><br />Ihmisen psykologia ei vaan toimi näin.<br /><br />Me itkemme niiden ihmisten puolesta, joista välitämme, joihin samaistumme ja joiden kanssa koemme samankaltaisuutta.<br />Taiteilijan kuolema voi tuntua samalta kuin hyvän ystävän kuolema. Tai kun britti kuolee terroristi-iskun yhteydessä, me kauhistumme, koska yhtä hyvin olisimme voineet olla tämän britin asemassa. Olemme riittävän samankaltaisia.<br /><br />Kun Thaimaassa jää nuorten jalkapallojoukkoe jumiin luolaan, me koemme sympatiaa. Toivomme heidän pääsevän ehjänä ulos. Me näemmä itsemme niissä lapsissa. Ihminen on empaattinen olento, eikä hän halua hyvillle ihmisille tapahtuvan mitään pahaa.<br />Se on ymmärrettävää.<br /><br />Tätä on nyt useat blogistit verranneet välimeren tilanteeseen. On syytetty, että ihmiset on tekopyhiä ja muuta. Että muutamaa thaimaalaista nuorta jännitetään todella paljon, mutta kun satojatuhansia ylittää vaarallisesti merta, niin harvalla edes silmä räpsähtää huolesta.&nbsp;</p> <p>Laskelmieni mukaan olen törmännyt tähän thaimaalaiset vs muslimit rinnastukseen nyt parin päivän sisällä jo jotain 5 kertaa. Tässä pari esimerkkiä: <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/myotatuntoa-kaukaista-karsimysta-ja-pelkoa-miksi-thaimaan-luolaturma-keraa-sympatiamme-mutta-valimeren-siirtolaiset-eivat/6987598#gs.KEcmdeM">Esimerkki 1</a>, <a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156541587669357&amp;set=p.10156541587669357&amp;type=3&amp;theater">esimerkki 2</a>.<br /><br />&quot;Suvaitsevaisille ihmisille&quot; voi olla vaikea käsittää, ettei keskiverto ihminen pidä ihmiskuntaa minään homogeenisenä massana, vaan kokee ihmisten olevan erilaisia. Toisiin ihmisiin samaistuu enemmän ja toisiin ihmisiin samaistuu vähemmän.&nbsp;</p> <p><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/36986363_10156543852194357_4706849797783420928_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=343784e84022751c709ae7efa3ae6329&amp;oe=5BD562E2" /></p> <p>Kun Euroopan puolelle selviää laivalastillinen muslimimiehiä, niin vaikka niistä valtaosa olisi ihan ok porukkaa, niin on myös varmaa, että joukossa on lisäksi mukana pahantekijöitä sekä äärimmäisen huonot arvot omaavia ihmisiä. (&quot;Homot hirteen, klitorikset puukolla irti&quot; jne.)</p> <p><br />Me emme jännitä pääseekö laiva sen meren yli, koska emme täydestä sydämestä toivo laivan pääsevän.<br /><br />Sillä kun se laiva pääsee Eurooppaan niin täällä pian taas joku kusipää heiluu puukkonsa ja kyrpänsä kanssa, ja jälki on rumaa. Viimeisempänä on kohistu <a href="https://www.verkkouutiset.fi/14-vuotiaan-tyton-murha-ravistelee-saksaa/">tästä:</a><br /><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/36912351_10156541672139357_6602957028652482560_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=59e05190075458c601ec48c3892b8eeb&amp;oe=5BA3EAF7" /><br />Me emme toivo, että laivat selviävät Eurooppaan. Me toivomme, että laivat käännetään sinne mistä ovat tulleetkin.&nbsp;<br />Toivomme, että jos humanitaarista maahanmuuttoa ja/tai pakolaisten auttamista on jatkettava, sitä varten luodaan sellaiset systeemit, joka ei hyödytä pahantekijöitä ja muita sellaisia ihmisiä, joita emme Eurooppaan halua.&nbsp;<br /><br />Mutta niin kauan, kun emme nakkaa nykyistä turvapaikkajärjestelmää roskiin, vaan siedämme sitä, että tänne vuotaa ihmisiä pahat mielissään viattomien kansalaistemme joukkoon etsimään uhreja, niin ei ole mitään tekopyhyyttä siinä, että luolaan loukkuun jääneet thaimaalaiset jalkapalloilijapojat herättää enemmän sympatiaa, kuin laivoilla tänne seilaavat parrakkaat muslimimiehet.</p> Thaimaan tsunamin jälkeen länsimaista kerättiin vahinkojen korjaamiseen ennätyssumma eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ja tapahtumien avulla. Thaimaahan lähetettiin aivan älytön summa rahaa.
Silloinkin mietittiin, että miksi thaimaalaiset herättää niin paljon sympatiaa ihmisissä.

Thaimaa on ensinäkin suosittu turistikohde. Jokainen vähintään tietää jonkun joka siellä on lomaillut ja maata kehunut.
Thaimaalaisia taas asuu pitkin länsimaita ja heidät tunnetaan keskimääräistä ahkerampina, rehellisempinä ja ystävällisempinä ihmisinä. Tietenkin länsimaissa saatetaan pitää heitä myös hieman eksoottisina, mutta ei kammottavina. Pikemminkin uteliaisuutta herättävinä. Mutta pääasiassa kuitenkin sen verran samankaltaisina, että on helppo tuntea sympatiaa heitä kohtaan.

Aina kuitenkin riittää näitä tyyppejä, jotka on silleen, "miksi itkette tuolle, kun voisitte itkeä tälle?"

Eräiden mielestä tsunamiin ei olisi saanut reagoida noin isosti, kun onhan noita luonnon katastrofeja ja muuta ikävää muuallakin. Moni aktivisti ihmetteli miksei Syyrian kuivuus (2006 - 2010)  herättänyt vastaavanlaista auttamishalua. Jälkikäteen voi todeta, että ihan hyvä, ettei sinne hirveänä apua lähetetty, sillä islamistinen terroristijärjestö Al-Qaida alkoi tekemään bisnestä ryöstelemällä hyväntekeväisyydellä saatuja asioita (rahaa, ruokaa, lääkkeitä.) 
Mitä enemmän rahaa Syyrian kuivuudesta kärsiville ihmisille lähetettiin, sitä isommaksi ja vahvemmaksi Al-Qaida kasvoi, ja sitten Al-Qaidan jäsenet pystyivät tuttuun tapaansa listimään omasta mielestään vääräuskoisia siviilejä, mutta tämän lisäksi vielä päälle syömään hyvin.

Onko oikeastaan mikään ihme, jos länsimaissa aletaan olemaan vähän kurkkua myöten täynnä lähi-idän ja Afrikan kansojen touhuja. Näyttäytyy tänne lähinnä siltä, että siellä porukka keksimällä keksii tekosyitä päästä listimään toisiaan. Ei se herätä sympatiaa. Mutta ns. hyvien ihmisten mielestä muita kyyneliä ei saisi vuodattaakaan kuin Afrikan ongelmien vuoksi. Esimerkiksi aina kun joku kuuluisa taiteilija kuolee ja hänen taiteensa ystävät ovat murtuneita, niin jotkut näsäviisaat räkänokat bloggailee, kuinka on tekopyhää itkeä taiteilijan kuolemalle, koska Afrikassa on nälänhätää.

Ihmisen psykologia ei vaan toimi näin.

Me itkemme niiden ihmisten puolesta, joista välitämme, joihin samaistumme ja joiden kanssa koemme samankaltaisuutta.
Taiteilijan kuolema voi tuntua samalta kuin hyvän ystävän kuolema. Tai kun britti kuolee terroristi-iskun yhteydessä, me kauhistumme, koska yhtä hyvin olisimme voineet olla tämän britin asemassa. Olemme riittävän samankaltaisia.

Kun Thaimaassa jää nuorten jalkapallojoukkoe jumiin luolaan, me koemme sympatiaa. Toivomme heidän pääsevän ehjänä ulos. Me näemmä itsemme niissä lapsissa. Ihminen on empaattinen olento, eikä hän halua hyvillle ihmisille tapahtuvan mitään pahaa.
Se on ymmärrettävää.

Tätä on nyt useat blogistit verranneet välimeren tilanteeseen. On syytetty, että ihmiset on tekopyhiä ja muuta. Että muutamaa thaimaalaista nuorta jännitetään todella paljon, mutta kun satojatuhansia ylittää vaarallisesti merta, niin harvalla edes silmä räpsähtää huolesta. 

Laskelmieni mukaan olen törmännyt tähän thaimaalaiset vs muslimit rinnastukseen nyt parin päivän sisällä jo jotain 5 kertaa. Tässä pari esimerkkiä: Esimerkki 1, esimerkki 2.

"Suvaitsevaisille ihmisille" voi olla vaikea käsittää, ettei keskiverto ihminen pidä ihmiskuntaa minään homogeenisenä massana, vaan kokee ihmisten olevan erilaisia. Toisiin ihmisiin samaistuu enemmän ja toisiin ihmisiin samaistuu vähemmän. 

Henkilön Tommi O. Pälve kuva.

Kun Euroopan puolelle selviää laivalastillinen muslimimiehiä, niin vaikka niistä valtaosa olisi ihan ok porukkaa, niin on myös varmaa, että joukossa on lisäksi mukana pahantekijöitä sekä äärimmäisen huonot arvot omaavia ihmisiä. ("Homot hirteen, klitorikset puukolla irti" jne.)


Me emme jännitä pääseekö laiva sen meren yli, koska emme täydestä sydämestä toivo laivan pääsevän.

Sillä kun se laiva pääsee Eurooppaan niin täällä pian taas joku kusipää heiluu puukkonsa ja kyrpänsä kanssa, ja jälki on rumaa. Viimeisempänä on kohistu tästä:
Henkilön Tommi O. Pälve kuva.
Me emme toivo, että laivat selviävät Eurooppaan. Me toivomme, että laivat käännetään sinne mistä ovat tulleetkin. 
Toivomme, että jos humanitaarista maahanmuuttoa ja/tai pakolaisten auttamista on jatkettava, sitä varten luodaan sellaiset systeemit, joka ei hyödytä pahantekijöitä ja muita sellaisia ihmisiä, joita emme Eurooppaan halua. 

Mutta niin kauan, kun emme nakkaa nykyistä turvapaikkajärjestelmää roskiin, vaan siedämme sitä, että tänne vuotaa ihmisiä pahat mielissään viattomien kansalaistemme joukkoon etsimään uhreja, niin ei ole mitään tekopyhyyttä siinä, että luolaan loukkuun jääneet thaimaalaiset jalkapalloilijapojat herättää enemmän sympatiaa, kuin laivoilla tänne seilaavat parrakkaat muslimimiehet.

]]>
18 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet#comments Empatia Inhimillisyys Samaistuminen Sympatia Wed, 11 Jul 2018 13:09:23 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet
Epäempaattisen kansan tuomio empatian puutteesta http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta <p>Suomalaiset ovat <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tutkimus-suomalaiset-ovat-lahes-maailman-huonoimpia-asettumaan-toisen-ihmisen-asemaan/740904/">tutkitusti</a> yksi maailman vähiten empaattisista kansoista. Maanantaina suomalainen poliitikko esiintyi televisiossa kuin tavallinen suomalainen. Siitä esiintymisestä saimme yhdessä itkupotkuraivarit. (Sori, käyttäisin reaktiota kuvaamaan sitä järeämpää raivariversiota joka haisee, mutta kun joku saattaa pahastua.)&nbsp;</p><p>Korjaus 17.5. klo 7.55:</p><p>Maailman epäempaattisimmaksi kansaksi nimittäiminen aiheutti krittiikkiä. Tutukimus ei välttämättä ole riittävän luotettava. Tutkija Juho Saaren mukaan olemme varsin empaattisia niin kauan, kun omasta mielestämme uskomme ihmisten vaikeuksien johtuvan muusta kuin hänestä itsestään. On sitten seuraava kysmys, miten tarkkaan ottaen määrittelemme mielessämme sen, mikä on omaa syytä ja mikä olosuhteiden väistämtön seuraus. Siihen ei tässä vaiheessa löytynyt vastausta.&nbsp;</p><p>Mutta takaisin itse asiaan:</p><p>Susanna Kosken esiintyminen televisiossa oli joidenkin mielestä empaattista ja toisten mielestä ei. Koko arvostelun paradoksi on se, että suurin osa meistä ei itsekään ole erityisen empaattisia. Me emme vain sitä huomaa, koska se on niin meidän geeneihin koodattua.</p><p>Ihmisiä saattoikin eniten suututtaa asetelmassa se, että työttömän ja poliitikon kohtaaminen oli niin täydellinen opetusvideo koko kansalle. Politiikassa, työssä ja parisuhteissa luullaan yleensä enemmän kuin tiedetään. Kuinka monta kertaa sinäkin lukijani olet kohdannut tilanteen, jossa olet selittämässä jotakin asiaa ja sinut keskeytetään.&nbsp;</p><p>&quot;Juu minä tiedän&quot;</p><p>Juu minä tiedän on kommentti, joka osoittaa suurta empatian puutetta. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että minä en jaksa enää kuunnella sinua ja haluan vain tästä tilanteesta pois. Empatia taas ei ole kiirehtimistä tilanteesta pois, vaan vilpitöntä tai harjoiteltua tapaa ratkaista toisen ongelmia.&nbsp;</p><p>Empatiaa voi tosiaan harjoitella ihan keskustelutekniikkanakin. Vaikka ei olisi kovin hyvä tunteissa, voi oppia oikeat tavat kysellä ja kuunnella ja lisätä ymmärrystä. Kuuntelun puute ja oikeiden kysymysten löytäminen ovat juuri ratkaiseva ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Kysymyksillä yritetään yleensä saada enemmän vastauksia omiin oletuksiin kuin vastapuolen ajatuksiin. Sen seurauksena ratkaisuina itse pitämämme ideat eivät olekaan ratkaisuja, vaan oman ajatuksen myymistä. Sillä on vissi ero.</p><p>Kun seuraavan kerran taas keskustelemme siitä, onko joku riittävän empaattinen tai ratkaisukeskeinen, meidän jokaisen kannattaa myös itse miettiä omaa käytöstämme.&nbsp;</p><p>Susanna Koski epäonnistui sekä empaattisuuden osoittamisessa että ratkaisujen tarjoamisessa. Mutta sama olisi käynyt muutamalle miljoonalle muullekin suomalaiselle. Empatia ja erityisesti ratkaisukeskeisyys eivät ole mikään yksinkertainen juttu.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaiset ovat tutkitusti yksi maailman vähiten empaattisista kansoista. Maanantaina suomalainen poliitikko esiintyi televisiossa kuin tavallinen suomalainen. Siitä esiintymisestä saimme yhdessä itkupotkuraivarit. (Sori, käyttäisin reaktiota kuvaamaan sitä järeämpää raivariversiota joka haisee, mutta kun joku saattaa pahastua.) 

Korjaus 17.5. klo 7.55:

Maailman epäempaattisimmaksi kansaksi nimittäiminen aiheutti krittiikkiä. Tutukimus ei välttämättä ole riittävän luotettava. Tutkija Juho Saaren mukaan olemme varsin empaattisia niin kauan, kun omasta mielestämme uskomme ihmisten vaikeuksien johtuvan muusta kuin hänestä itsestään. On sitten seuraava kysmys, miten tarkkaan ottaen määrittelemme mielessämme sen, mikä on omaa syytä ja mikä olosuhteiden väistämtön seuraus. Siihen ei tässä vaiheessa löytynyt vastausta. 

Mutta takaisin itse asiaan:

Susanna Kosken esiintyminen televisiossa oli joidenkin mielestä empaattista ja toisten mielestä ei. Koko arvostelun paradoksi on se, että suurin osa meistä ei itsekään ole erityisen empaattisia. Me emme vain sitä huomaa, koska se on niin meidän geeneihin koodattua.

Ihmisiä saattoikin eniten suututtaa asetelmassa se, että työttömän ja poliitikon kohtaaminen oli niin täydellinen opetusvideo koko kansalle. Politiikassa, työssä ja parisuhteissa luullaan yleensä enemmän kuin tiedetään. Kuinka monta kertaa sinäkin lukijani olet kohdannut tilanteen, jossa olet selittämässä jotakin asiaa ja sinut keskeytetään. 

"Juu minä tiedän"

Juu minä tiedän on kommentti, joka osoittaa suurta empatian puutetta. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että minä en jaksa enää kuunnella sinua ja haluan vain tästä tilanteesta pois. Empatia taas ei ole kiirehtimistä tilanteesta pois, vaan vilpitöntä tai harjoiteltua tapaa ratkaista toisen ongelmia. 

Empatiaa voi tosiaan harjoitella ihan keskustelutekniikkanakin. Vaikka ei olisi kovin hyvä tunteissa, voi oppia oikeat tavat kysellä ja kuunnella ja lisätä ymmärrystä. Kuuntelun puute ja oikeiden kysymysten löytäminen ovat juuri ratkaiseva ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Kysymyksillä yritetään yleensä saada enemmän vastauksia omiin oletuksiin kuin vastapuolen ajatuksiin. Sen seurauksena ratkaisuina itse pitämämme ideat eivät olekaan ratkaisuja, vaan oman ajatuksen myymistä. Sillä on vissi ero.

Kun seuraavan kerran taas keskustelemme siitä, onko joku riittävän empaattinen tai ratkaisukeskeinen, meidän jokaisen kannattaa myös itse miettiä omaa käytöstämme. 

Susanna Koski epäonnistui sekä empaattisuuden osoittamisessa että ratkaisujen tarjoamisessa. Mutta sama olisi käynyt muutamalle miljoonalle muullekin suomalaiselle. Empatia ja erityisesti ratkaisukeskeisyys eivät ole mikään yksinkertainen juttu. 

]]>
5 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta#comments Empatia Empatiavaje Politiikka Susanna Koski Wed, 16 May 2018 15:42:21 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta
YLE: Sipilä pettynyt itsekkäisiin ihmisiin http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243185-yle-sipila-pettynyt-itsekkaisiin-ihmisiin <p>YLEn uutiset (tekstiTv) kertoi eilen, viitaten kaiketi siihen mitä Sipilä eilen eduskunnassa puhui, että Suomen <strong>pääministeri Juha Sipilä on pettynyt itsekkäiden suomalaisten toimintaan</strong> - tai pikemminkin toimimattomuuteen, eli siihen, että hyväosaiset suomalaiset eivät osallistuneet kiky-talkoisiin <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243167-rahankerays-sipilan-hallituksen-ministereille-eteenpain-toimitettavaksi">ministereitä lukuunottamatta</a>.</p> <p>Jossain määrin pitää ihmetellä sitä, että kun Sipiläkin näkee sen, että hyväosaiset ovat itsekkäitä. Heillä ei yleensä ole osallistumisen halua - ei ainakaan halua osallistua kilpailukyvyn kohentamiseen johon pienituloiset on velvoitettu. Pienituloiset ovat olleet yhteiskunnan orastavan nousun maksajina. Miksi sama linja jatkuu? Kuinka kauan yhteiskunnan tulosta revitään vain heikompien selkänahasta?</p> <p>Jos nykylinja johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen niin voidaanko itsekkäitä <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243087-saako-ihmisia-syyllistaa-pitaako-syylliset-loytaa">hyväosaisia pitää syyllisinä</a>, ja jos voidaan niin missä määrin?&nbsp;</p> <p>Nykylinjan <a href="http://juhanivehmaskangas.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/243139-miten-maahanmuutto-ja-turun-puukotukset-muuttavat-suomalaista-kulttuuria">seurauksia</a> voimme vain pelolla(?) odottaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLEn uutiset (tekstiTv) kertoi eilen, viitaten kaiketi siihen mitä Sipilä eilen eduskunnassa puhui, että Suomen pääministeri Juha Sipilä on pettynyt itsekkäiden suomalaisten toimintaan - tai pikemminkin toimimattomuuteen, eli siihen, että hyväosaiset suomalaiset eivät osallistuneet kiky-talkoisiin ministereitä lukuunottamatta.

Jossain määrin pitää ihmetellä sitä, että kun Sipiläkin näkee sen, että hyväosaiset ovat itsekkäitä. Heillä ei yleensä ole osallistumisen halua - ei ainakaan halua osallistua kilpailukyvyn kohentamiseen johon pienituloiset on velvoitettu. Pienituloiset ovat olleet yhteiskunnan orastavan nousun maksajina. Miksi sama linja jatkuu? Kuinka kauan yhteiskunnan tulosta revitään vain heikompien selkänahasta?

Jos nykylinja johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen niin voidaanko itsekkäitä hyväosaisia pitää syyllisinä, ja jos voidaan niin missä määrin? 

Nykylinjan seurauksia voimme vain pelolla(?) odottaa.

]]>
11 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243185-yle-sipila-pettynyt-itsekkaisiin-ihmisiin#comments Empatia Itsekkyys köyhyys Talkoot Varakkaat Thu, 21 Sep 2017 05:08:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243185-yle-sipila-pettynyt-itsekkaisiin-ihmisiin
Erilaisuus ja erilaisuuden sieto/arvostaminen http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239838-erilaisuus-ja-erilaisuuden-sietoarvostaminen <p>Ihmisten erilaisuus ja sen sieto/ymmärtäminen/arvostaminen<br />Olisikohan niin, että sosiaalisena eläimenä kuuluminen porukoihin on ehkä jopa yleisinhimillinen tarve, tarve saada itselleen joku identiteetti, minä olen isä, opettaja, johtaja, luonto-ihminen, humaani, rehellinen, oikeudenmukainen - olla joidenkin kaltainen, kuulua niihin, jotka ...<br />Luulen, että aika harvinaista on tarve olla kuulumatta, minä olen erilainen, yksinäinen, poikkeava, eristäytynyt, saareke, tuntematon, outo, ystävätön, kuulumaton, näkymätön.<br />Toinen asia, näkökulma on leimaaminen ja leimautuminen. Minä en halua leimautua, tulla leimatuksi niin, että ihmiset alkavat pitää jonakin sellaisena, mitä en tunne olevani, en halua olla väärinymmärretty, typistetty, vinoutettu, vähätelty, määritelty, rajattu. Monet leimat korostavat &nbsp;ja antavat tai rajaavat pois ominaisuuksia, jotka eivät tunnu oikeilta, muuttavat identiteetin itselle vieraaksi, sopimattomaksi, kapeuttavat tai laventavat virheellisen tuntuisesti, suvaitsematon, vihamielinen, ystävällinen, sosiaalinen, luotaan työntävä, kyyninen, pehmeä, kylmä, lämmin, joustava, torjuva.<br />Ihmiset helposti lyövät toisiin leimoja oman suhtautumisensa projektioina, jos en pidä jostakin, voin siirtää tunteen toisen ominaisuudeksi, jos vihaan häntä, voin väittää hänen olevan vihamielinen, jos pidän hänestä, voin pitää häntä rakastettavana, hellyttävänä, söpönä, hyvänä, miellyttävänä, kauniina - fiksu vanha kansa on oivaltanut tämän ilmiön: kauneus on katsojan silmässä.<br />Hyvin usein leima annetaan oman rajoittuneisuuden, ahdasmielisyyden, yksisilmäisyyden, hyväksymättömyyden takia: hän on lipevä, miellyttämishaluinen, nöyristelijä, jos en pidä milestäni liian laajasta ymmärtävyydestä, hän on ahdasmielinen, rajoittunut, tympeä, outo, jos hän ei ole samaa mieltä kanssani, jos ei arvosta näkökantaani tarpeeksi, jos ei ilmaise, että noinkin voi ajatella.<br />Luokittelu, leimaaminen, ahtaasti määrittely, rajaaminen ja tämän kuvitelman pohjalta syrjiminen, eristäminen, hylkiminen, takana puhuminen, naureskelu, moitiskelu, syyttäminen, ovat samaa ilmiötä, ilmiötä, jossa omat tunteet, oma suhtautuminen, oma asenne, oma kuvitelma toisesta sekoitetaan toisen ominaisuuksiin, piirteisiin.<br />Asenne, suhtautumistapa on ikäänkuin värillinen silmälasi joka tekee ihmisistä miellyttäviä, mukavia, pelottavia, rakastettavia, kylmiä, lämpimiä sen mukaan mitä tunteita minussa on häntä kohtaan, mitä ominaisuuksia arvostan, hyljeksin, torjun, en ymmärrä, en hyväksy.<br />Leimaaminen, nimittely, luokittelu, suhtautuminen määrittelee lähinnä minua itseäni, ei niinkään sitä toista.<br />Silloin kun tämä tapahtuu tiedostamatta, itsestään, automaattisesti, emme koe emmekä ymmärrä tehneemme luokittelua, leimaamista, emme ole siitä mielestämme vastuussa - en minä häntä tuomise, hänhän on sellainen, rakastan häntä, koska hän on rakastettava, pelkään häntä koska hän on pelottava, hän on viehättävä koska pidän hänestä. Oman suhtautumislinssin väri lätkäistään toisen ihmisen pintaan, sama ihminen voi näkyä jollekin ihanana, toiselle tympeänä, kun joku pitää Santtua viisaana, toinen voi väittää häntä ylimieliseksi, kun Liisa on jollekin miellyttävä, joustava ja ymmärtäväinen, toinen voi nimetä hänet nöyristelijäksi, joka suuntaan kumartajaksi, tuuliviiriksi, epäluotettavaksi, puolueelliseksi.<br />Ongelma on puutteellinen oman sisällön tiedostaminen ja sen seurauksena emme pysty ottamaan vastuuta omista tunteista, vaan kun läimimme niitä muihin, syyllistymme leimaamiseen, luokitteluun, syrjimiseen, torjumiseen.<br />Jos Sinä näitä lukiessasi koet tarvetta väittää vastaan, olla eri mieltä, tuomita sanomani jollakin leimalla, kategorisoida jonkinlaiseksi outoudeksi, syynä voi olla liian kiusallisen totuuden paljastuminen oman mielen toimintatavasta, alitajunnan puolustusvoimat hyökkäävät vierasta totuutta vastaan, ettei tarvitsisi lähteä vaivalloiseen itsetarkkailuun ja joutua ottamaan kehittymisen, muuttumisen työlästä riskiä, korttitalon romahtaminen on liian raskas ja pelottava mahdollisuus joten saatamme puolustaa viimeiseen saakka oikeuttamme määrittää muita ihmisiä leimoillamme, vaikka ne tulevat vain omasta mielestä, omista tunteista, Pekka nyt vaan on kertakaikkiaan sellainen, joka muuta väittää, on väärässä, minä tiedän, olen nähnyt sen niin monta kertaa, ainahan se Pekka, etkö Sinä nyt näe, kun Pekka, oletpa Sinä tyhmä kun et ymmärrä Pekan ...<br />Jos taas kalikka ei kalahda, vahvaa torjuntareaktiota näitä rivejä kohtaan ei herää, kyse voi olla omasta laaja-alaisuudesta, noinkin voi ajatella, miksikäs ei, tai myönteisestä kalahdusosumasta, perhana, just noinhan minäkin teen, enpä ole tiedostanut, tai kolmas vaihtoehto: mielenkiintoista, olisikohan noin, tuotahan voisi pohdiskella, antaisikohan noiden ajatusten itseen soveltaminen jotakin eteenpäin vievää?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisten erilaisuus ja sen sieto/ymmärtäminen/arvostaminen
Olisikohan niin, että sosiaalisena eläimenä kuuluminen porukoihin on ehkä jopa yleisinhimillinen tarve, tarve saada itselleen joku identiteetti, minä olen isä, opettaja, johtaja, luonto-ihminen, humaani, rehellinen, oikeudenmukainen - olla joidenkin kaltainen, kuulua niihin, jotka ...
Luulen, että aika harvinaista on tarve olla kuulumatta, minä olen erilainen, yksinäinen, poikkeava, eristäytynyt, saareke, tuntematon, outo, ystävätön, kuulumaton, näkymätön.
Toinen asia, näkökulma on leimaaminen ja leimautuminen. Minä en halua leimautua, tulla leimatuksi niin, että ihmiset alkavat pitää jonakin sellaisena, mitä en tunne olevani, en halua olla väärinymmärretty, typistetty, vinoutettu, vähätelty, määritelty, rajattu. Monet leimat korostavat  ja antavat tai rajaavat pois ominaisuuksia, jotka eivät tunnu oikeilta, muuttavat identiteetin itselle vieraaksi, sopimattomaksi, kapeuttavat tai laventavat virheellisen tuntuisesti, suvaitsematon, vihamielinen, ystävällinen, sosiaalinen, luotaan työntävä, kyyninen, pehmeä, kylmä, lämmin, joustava, torjuva.
Ihmiset helposti lyövät toisiin leimoja oman suhtautumisensa projektioina, jos en pidä jostakin, voin siirtää tunteen toisen ominaisuudeksi, jos vihaan häntä, voin väittää hänen olevan vihamielinen, jos pidän hänestä, voin pitää häntä rakastettavana, hellyttävänä, söpönä, hyvänä, miellyttävänä, kauniina - fiksu vanha kansa on oivaltanut tämän ilmiön: kauneus on katsojan silmässä.
Hyvin usein leima annetaan oman rajoittuneisuuden, ahdasmielisyyden, yksisilmäisyyden, hyväksymättömyyden takia: hän on lipevä, miellyttämishaluinen, nöyristelijä, jos en pidä milestäni liian laajasta ymmärtävyydestä, hän on ahdasmielinen, rajoittunut, tympeä, outo, jos hän ei ole samaa mieltä kanssani, jos ei arvosta näkökantaani tarpeeksi, jos ei ilmaise, että noinkin voi ajatella.
Luokittelu, leimaaminen, ahtaasti määrittely, rajaaminen ja tämän kuvitelman pohjalta syrjiminen, eristäminen, hylkiminen, takana puhuminen, naureskelu, moitiskelu, syyttäminen, ovat samaa ilmiötä, ilmiötä, jossa omat tunteet, oma suhtautuminen, oma asenne, oma kuvitelma toisesta sekoitetaan toisen ominaisuuksiin, piirteisiin.
Asenne, suhtautumistapa on ikäänkuin värillinen silmälasi joka tekee ihmisistä miellyttäviä, mukavia, pelottavia, rakastettavia, kylmiä, lämpimiä sen mukaan mitä tunteita minussa on häntä kohtaan, mitä ominaisuuksia arvostan, hyljeksin, torjun, en ymmärrä, en hyväksy.
Leimaaminen, nimittely, luokittelu, suhtautuminen määrittelee lähinnä minua itseäni, ei niinkään sitä toista.
Silloin kun tämä tapahtuu tiedostamatta, itsestään, automaattisesti, emme koe emmekä ymmärrä tehneemme luokittelua, leimaamista, emme ole siitä mielestämme vastuussa - en minä häntä tuomise, hänhän on sellainen, rakastan häntä, koska hän on rakastettava, pelkään häntä koska hän on pelottava, hän on viehättävä koska pidän hänestä. Oman suhtautumislinssin väri lätkäistään toisen ihmisen pintaan, sama ihminen voi näkyä jollekin ihanana, toiselle tympeänä, kun joku pitää Santtua viisaana, toinen voi väittää häntä ylimieliseksi, kun Liisa on jollekin miellyttävä, joustava ja ymmärtäväinen, toinen voi nimetä hänet nöyristelijäksi, joka suuntaan kumartajaksi, tuuliviiriksi, epäluotettavaksi, puolueelliseksi.
Ongelma on puutteellinen oman sisällön tiedostaminen ja sen seurauksena emme pysty ottamaan vastuuta omista tunteista, vaan kun läimimme niitä muihin, syyllistymme leimaamiseen, luokitteluun, syrjimiseen, torjumiseen.
Jos Sinä näitä lukiessasi koet tarvetta väittää vastaan, olla eri mieltä, tuomita sanomani jollakin leimalla, kategorisoida jonkinlaiseksi outoudeksi, syynä voi olla liian kiusallisen totuuden paljastuminen oman mielen toimintatavasta, alitajunnan puolustusvoimat hyökkäävät vierasta totuutta vastaan, ettei tarvitsisi lähteä vaivalloiseen itsetarkkailuun ja joutua ottamaan kehittymisen, muuttumisen työlästä riskiä, korttitalon romahtaminen on liian raskas ja pelottava mahdollisuus joten saatamme puolustaa viimeiseen saakka oikeuttamme määrittää muita ihmisiä leimoillamme, vaikka ne tulevat vain omasta mielestä, omista tunteista, Pekka nyt vaan on kertakaikkiaan sellainen, joka muuta väittää, on väärässä, minä tiedän, olen nähnyt sen niin monta kertaa, ainahan se Pekka, etkö Sinä nyt näe, kun Pekka, oletpa Sinä tyhmä kun et ymmärrä Pekan ...
Jos taas kalikka ei kalahda, vahvaa torjuntareaktiota näitä rivejä kohtaan ei herää, kyse voi olla omasta laaja-alaisuudesta, noinkin voi ajatella, miksikäs ei, tai myönteisestä kalahdusosumasta, perhana, just noinhan minäkin teen, enpä ole tiedostanut, tai kolmas vaihtoehto: mielenkiintoista, olisikohan noin, tuotahan voisi pohdiskella, antaisikohan noiden ajatusten itseen soveltaminen jotakin eteenpäin vievää?

]]>
2 http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239838-erilaisuus-ja-erilaisuuden-sietoarvostaminen#comments Empatia Erilaisuus Ihmissuhteet Tuomitseminen Ymmärtäminen Sat, 08 Jul 2017 00:12:17 +0000 Esko Vesa http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239838-erilaisuus-ja-erilaisuuden-sietoarvostaminen
Yhteiskunta on rakennettu itsepetoksen varaan http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226538-yhteiskunta-on-rakennettu-itsepetoksen-varaan <p>Elisa Aaltola saattaa hyvinkin olla Suomen paras esseisti. Ei hän ole sellainen tyylitaituri kuin Antti Nylén tai Pentti Linkola, mutta hän on älyllisesti niin ylivertainen, että jopa minun huomioni kiinnittyy kerrankin siihen mitä sanotaan eikä siihen miten sanotaan.</p><p>Luin tänään uudelleen hänen esseensä&nbsp;&rdquo;Tappava rakkaus: itsepetos, empatia ja tarkkaavaisuus&rdquo; (Eläimet yhteiskunnassa, 2015), jossa tarkastellaan eläinfilosofiaa moraalipsykologian, mielenfilosofian ja moraaliteorian näkökulmasta. Aaltola kysyy, olemmeko tulleet yksilöinä ja yhteiskuntana kyvyttömiksi tunnistamaan oman vastuumme. Hän tarkastelee sekä itsepetosta että sen vaihtoehtoja &ndash; moraalista harkintaa, empatiaa ja tarkkaavaisuutta &ndash; suhteessa tapaamme kohdella muita eläimiä. Hän kysyy, minkä muodon saa yksilö tai yhteiskunta, joka samanaikaisesti rakastaa ja tappaa, ja miten muutoin voimme rakentaa suhdettamme toislajisiin olentoihin.&nbsp;</p><p>Aaltolan mukaan nyky-yhteiskunta avittaa haluttomuutta luoda yhteyksiä oman vastuun ja muiden kärsimyksen välille. Kun maailma on kiiltävää pintaa, on helppo sivuuttaa kuolevien määrä, olla näkemättä kolmansien maiden köyhyyttä, tehtaiden pakkotyötä, syrjäytyneiden kipua tai eläinteollisuuden sisällä elävien olentojen kärsimystä. Yhteyksien kieltäminen pohjautuu itsepetokseen. Itsepetos on avain myös kulttuuriteoreetikko Susan Sontagin esille nostamaan pintojen maailmaan, sillä sen puitteissa kulutusyhteiskunnan uutuutta kimmeltävän markkinointikulissin takana säröilevää kärsimystä ei havaita. Itsepetos saa meidät sivuuttamaan omien tekojemme ja muiden kohtaaman kärsimyksen välisen yhteyden piilottamalla tuon kärsimyksen pintojen alle. Epämukava tieto katoaa näkyvistä.&nbsp;</p><p>Sosiologi Stanley Cohen pitää itsepetosta yhtenä painokkaimmista ihmisyyden ja yhteiskunnan piirteistä ja väittää, että lopulta jokainen yksittäinen elämä ja yhteiskunta on rakennettu itsepetoksen varaan. Itsepetoksen puitteissa tunnistamme vain sen, mikä sopii maailmankuvaamme tai yhteiskunnan normeihin, ja suljemme pois sen, mikä uhkaa tuota maailmankuvaa tai noita normeja. Cohenin mukaan kyseessä on kognitiivinen konservatismi, joka kehottaa meitä pitäytymään vanhoissa kaavoissa, perinteisissä tavoissa ajatella.</p><p>Erilaisuus vaatii voimia, ja erityisen haastavaksi se käy, jos siihen liittyy muiden elämäntavan kritiikki. Pelkkä välittäminen ei riitä, jos ympäröivä yhteiskunta tarjoaa sen peitoksi itsepetosta. Uhrit tehdään kasvottomiksi, ja näin saadaan rakennettua jälleen yksi turvamuuri itsepetosta tukemaan. Uhreista tulee outoja olentoja, joiden kärsimykset eivät voi olla samanlaisia kuin meidän. Lopulta itsepetos johtaa banaaliin ajatteluun, jossa kärsimys menettää kaiken moraalisen merkityksensä. Eläinteollisuudesta onkin tullut yksi arjen muoto, jopa asia, jota pidetään &rdquo;luonnollisena&rdquo; ja johon melkein kaikki ottavat osaa. Sen juuret ulottuvat mitä erilaisimpiin yhteiskunnan kerroksiin, ja se heijastuu niin tapaamme nähdä muut eläimet kuin itsemmekin. Normaali ihminen syö eläintä, joka on yksilöimätöntä materiaa. Turhasta väkivallasta tuli jossain vaiheessa, ajat sitten, rutiinia.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elisa Aaltola saattaa hyvinkin olla Suomen paras esseisti. Ei hän ole sellainen tyylitaituri kuin Antti Nylén tai Pentti Linkola, mutta hän on älyllisesti niin ylivertainen, että jopa minun huomioni kiinnittyy kerrankin siihen mitä sanotaan eikä siihen miten sanotaan.

Luin tänään uudelleen hänen esseensä ”Tappava rakkaus: itsepetos, empatia ja tarkkaavaisuus” (Eläimet yhteiskunnassa, 2015), jossa tarkastellaan eläinfilosofiaa moraalipsykologian, mielenfilosofian ja moraaliteorian näkökulmasta. Aaltola kysyy, olemmeko tulleet yksilöinä ja yhteiskuntana kyvyttömiksi tunnistamaan oman vastuumme. Hän tarkastelee sekä itsepetosta että sen vaihtoehtoja – moraalista harkintaa, empatiaa ja tarkkaavaisuutta – suhteessa tapaamme kohdella muita eläimiä. Hän kysyy, minkä muodon saa yksilö tai yhteiskunta, joka samanaikaisesti rakastaa ja tappaa, ja miten muutoin voimme rakentaa suhdettamme toislajisiin olentoihin. 

Aaltolan mukaan nyky-yhteiskunta avittaa haluttomuutta luoda yhteyksiä oman vastuun ja muiden kärsimyksen välille. Kun maailma on kiiltävää pintaa, on helppo sivuuttaa kuolevien määrä, olla näkemättä kolmansien maiden köyhyyttä, tehtaiden pakkotyötä, syrjäytyneiden kipua tai eläinteollisuuden sisällä elävien olentojen kärsimystä. Yhteyksien kieltäminen pohjautuu itsepetokseen. Itsepetos on avain myös kulttuuriteoreetikko Susan Sontagin esille nostamaan pintojen maailmaan, sillä sen puitteissa kulutusyhteiskunnan uutuutta kimmeltävän markkinointikulissin takana säröilevää kärsimystä ei havaita. Itsepetos saa meidät sivuuttamaan omien tekojemme ja muiden kohtaaman kärsimyksen välisen yhteyden piilottamalla tuon kärsimyksen pintojen alle. Epämukava tieto katoaa näkyvistä. 

Sosiologi Stanley Cohen pitää itsepetosta yhtenä painokkaimmista ihmisyyden ja yhteiskunnan piirteistä ja väittää, että lopulta jokainen yksittäinen elämä ja yhteiskunta on rakennettu itsepetoksen varaan. Itsepetoksen puitteissa tunnistamme vain sen, mikä sopii maailmankuvaamme tai yhteiskunnan normeihin, ja suljemme pois sen, mikä uhkaa tuota maailmankuvaa tai noita normeja. Cohenin mukaan kyseessä on kognitiivinen konservatismi, joka kehottaa meitä pitäytymään vanhoissa kaavoissa, perinteisissä tavoissa ajatella.

Erilaisuus vaatii voimia, ja erityisen haastavaksi se käy, jos siihen liittyy muiden elämäntavan kritiikki. Pelkkä välittäminen ei riitä, jos ympäröivä yhteiskunta tarjoaa sen peitoksi itsepetosta. Uhrit tehdään kasvottomiksi, ja näin saadaan rakennettua jälleen yksi turvamuuri itsepetosta tukemaan. Uhreista tulee outoja olentoja, joiden kärsimykset eivät voi olla samanlaisia kuin meidän. Lopulta itsepetos johtaa banaaliin ajatteluun, jossa kärsimys menettää kaiken moraalisen merkityksensä. Eläinteollisuudesta onkin tullut yksi arjen muoto, jopa asia, jota pidetään ”luonnollisena” ja johon melkein kaikki ottavat osaa. Sen juuret ulottuvat mitä erilaisimpiin yhteiskunnan kerroksiin, ja se heijastuu niin tapaamme nähdä muut eläimet kuin itsemmekin. Normaali ihminen syö eläintä, joka on yksilöimätöntä materiaa. Turhasta väkivallasta tuli jossain vaiheessa, ajat sitten, rutiinia. 

]]>
0 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226538-yhteiskunta-on-rakennettu-itsepetoksen-varaan#comments Eläinoikeudet Empatia Itsepetos Moraali Rakkaus Sun, 20 Nov 2016 20:18:12 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226538-yhteiskunta-on-rakennettu-itsepetoksen-varaan
Empatiakyvyttömyys kasvaa suomalaisissa http://karilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224450-me-suomalaiset-olemme-yksi-empatiakyvyttomimmista-kansakunnista <p>Empatia tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tämän tunteita ja näkökulmia.</p><p>Ainakaan minulle ei tullut yllätyksenä tuoreen <em>Journal of Cross-Cultural Psychology</em> -tiedelehdessä julkaistun amerikkalaistutkimuksen tulos,<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tutkimus-suomalaiset-ovat-lahes-maailman-huonoimpia-asettumaan-toisen-ihmisen-asemaan/740904/#" target="_blank"> jonka mukaan suomalaiset ovat melkein huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan.</a>&nbsp; Tämä näkyy niin täällä &quot;Puheenvuoro&quot; -palstan blogeissa ja kommenteissa, päivänpolitiikassa kuin aivan arkielämässäkin.&nbsp; Otan kolme esimerkkiä.</p><p><strong>1. Tapaus Karri &quot;Paleface&quot; Miettisen You Tube -video &quot;Emme suostu pelkäämään&quot;</strong></p><p>Helsingin Puotilassa sattui heinäkuun lopuulla <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1469933488747" target="_blank">henkirikos</a>, jossa nuoren miehen epäillään surmanneen sattumanvaraisesti veitsellä 85-vuotiaan miehen.&nbsp; Surmaajaksi epäilty tavoitettiin tapahtumapaikan läheltä sekavana veitsi kädessään.<br /><br />Myöhemmin selvisi, että surmaajaksi epäilty esiintyy muusikko Karri &quot;Paleface&quot; Miettisen musiikkivideolla &quot;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=-0lht7PZLac" target="_blank">Emme suostu pelkäämään</a>&quot;, jossa otetaan kantaa Soldiers of Odin -katupartioihin ja sitä vastustamaan syntyneeseen &quot;Loldiers of Odin&quot; -klovnijokkoon.</p><p>Kun tämä tuli julkisuuteen, Karri Miettinen pahoitteli asiaa eri medioissa, mutta totesi, ettei videon kuvausvaiheessa voinut tietää, että joku tulisi myöhemmin tekemään henkirikoksen ja tästä syystä ei poista musiikkivideota YouTube -levityksestä.&nbsp; No ei tietenkään, ennustajan lahjoja ei voi vaatia sen kummemmin Palefacelta kuin tuotantotiimiltäkään.&nbsp; Tai vastuuta siitä, että joku tiimiin osallistunut tekee myöhemmin jotain.</p><p>Siispä musiikkivideo, jolla epäilty surmaaja näyttävästi etualalla laulaa &quot;emme suostu pelkäämään&quot; jätettiin nettiin.</p><p>Minusta tämä osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä asettua henkirikoksen uhrin omaisten asemaan.&nbsp; Levymyyntiin YouTube -videon poistaminen olisi tuskin vaikuttanut ja tuskin levy-yhtiökään olisi pahastunut videon pois vetämisestä, sillähän olisi osoitettu se todellinen väkivallan vastustaminen (olkoonkin, että <a href="https://www.youtube.com/watch?v=8s2MSVaXNqQ" target="_blank">musiikkiesitys on muutenkin aika militantti</a>).&nbsp;</p><p>Samanlaista empatiakyvyttömyyttä osoittaa myös se, että Palefacen musiikkivideota vaaditaan poistettavaksi väärin perustein.&nbsp; Esimerkiksi tänään 15.10. järjestetään Järvenpäässä mielenosoitus &quot;<a href="https://www.facebook.com/events/562679153939832/" target="_blank">Stop Paleface tappajat, Stop killers</a>&quot;.&nbsp;&nbsp; Eihän Paleface tai tuotantotiimi mitenkään ole vastuussa tuosta henkirikoksesta.&nbsp; Ei voikaan olla.<br /><br /><strong>2.&nbsp; Työttömyys</strong></p><p>Olen ollut toista kymmentä vuotta välityömarkkinoiden edunvalvontatöissä.&nbsp; Nykyisestä massatyöttömyydestä, jossa työtä vailla (tempputyöllistetyt mukaanlukien) on liki puoli miljoonaa ihmistä ja avoimia työpaikkoja on keskimäärin parikymmentä tuhatta, työttömyyden katsotaan olevan työttömien oma syy ja uusia työpaikkoja katsotaan voivan syntyä sillä, että patistetaan nämä laiskat vätykset etsimään ja tekemään niitä töitä ja jämäköitymään.</p><p>Niille, jotka eivät työllisty, katsotaan aiheelliseksi tarjota jos mitä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016093022393823_uu.shtml" target="_blank">metsään katsomista</a> ja näkemään siellä tekemätöntä työtä, yhtä kommenttia siteeratakseni.&nbsp;</p><p>Aivan yleistä on myös ajattelu, että työttömillä voidaan teettää jos mitä tekemätöntä työtä vanhusten kävelyttämisistä lumen luonteihin.&nbsp; Jämäköittäväksi katsotaan myös kaikenlaisten puuhapajojen perustamisien.<br /><br />Palkan ja toimeentulon turvaamisesta kukaan ei muista olla huolissaan.</p><p><strong>3. Puoluepolitiikka</strong></p><p>Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista.&nbsp; Silti niin politiikassa kuin yrityselämässäkin parhaiten menestyvät narsistiset persoonat.&nbsp; Tämän olen itsekin havainnut lyhyellä vierailullani politiikkaan sekä seurattuani vierestä läheisteni ja ystävieni toimintaa.&nbsp; En tietenkään väitä, että kaikki tai edes suurin osa poliitikoista olisi narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiviä, mutta kovin yleistä se silti näyttää olevan.<br /><br />&quot;Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan.&quot; (<a href="http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin_nakemys_empatiasta/" target="_blank">Lähde: Narsistin näkemys empatiasta, Narsistien uhrien tuki ry</a>)</p><p>Voimakkaimmin tämä tulee esille esimerkiksi ihmisen vaihtaessa puoluetta.&nbsp; Tyypilliseen heimokäyttäytymisen tapaan tästä henkilöstä tulee entisten parhaiden ystäviensä silmissä nopeasti heittiö, takinkääntäjä, petturi ja vihollinen.&nbsp; Riippumatta siitä, mistä loikkaus on johtunut: siihenhän ovat voineet johtaa myös kiusaaminen, jollaisesta työelämässä pääsisi vaikka sairaslomalle ja kiusaaja leivättömän pöydän ääreen tai poliittiset pelit, jossa henkilö savustetaan nurkkaan josta ei ole muuta poispääsyä kuin erota puolueesta.&nbsp; Oma lukunsa ovat vielä näiden poliittisten pelien seurauksena erotetut, joista tulee muukalaisia omiensa silmissä.</p><p><strong>4. Sokerina pohjalla, me blogistit</strong></p><p>Sokerina pohjalla voidaan sanoa olevan blogistien, jotka voivat hyökätä itselleen aivan vieraan ihmisen kimppuun henkilöä tai hänen taustojaan tuntematta.&nbsp; Esimerkkejä näistä minun silmissäni ilkimyksistä löytyy niin äärivasemmalta (isän pikajuna, ääntä perkele, uuninpankkopoika) kuin äärioikealtakin (tuonen joutsen, MV-lehti, jne.).</p><p>En sulje itseänikään pois.&nbsp; Minäkin osaan olla ilkeä.</p><p>Tutkimuksen mukaan yhteisöllisissä maissa empatiapisteitä kertyi enemmän kuin yksilöllisyyttä korostavissa maissa.&nbsp; Yhteisöllisissä maissa esimerkiksi perheellä ja suvulla onkin ihan erilainen merkitys kuin vaikka nykysuomalaisten keskuudessa, jossa ihmetellään vaikkapa vanhusten yksinäisyyttä.&nbsp; Missä heidän perheensä ja sukunsa on?</p><p>Voisimmekohan itsekin alkaa korostamaan perheen ja yhteisöllisyyden merkitystä sen sijaan, että osallistumme kansan kahtiajakamiseen osallistumalla erilaisiin vihapuhehuuteluihin (sitä on myös ns. vihapuheen vastustaminen).</p><p>Kaikki empatia ei suinkaan tarkoita sitä, että pitää olla kiltti.&nbsp; Esimerkiksi vanhempi, joka tukee poikansa alkoholismia rahoittamalla tämän juomista tekee pojalleen vain karhunpalveluksen.&nbsp; Joskus esimerkiksi alkoholistin on käytävä pohjalla saadakseen itse motivaatiota jolla aloittaa pitkä toipuminen addiktiostaan.&nbsp; Empatia tulee siitä, että häntä tuetaan tässä vaiheessa, vaikka toipuessaan sitten vielä joskus retkahtaisikin.</p><p>Esimerkkejä suomalaisten empatianpuutteesta löytyy kommentteihin varmasti muiltakin, mutta veikkaanpa että paljon myös niitä, joiden mielestä suomalaisten empatiakyvyttömyys on paskapuhetta ja tutkimus ei pidä paikkaansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Empatia tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tämän tunteita ja näkökulmia.

Ainakaan minulle ei tullut yllätyksenä tuoreen Journal of Cross-Cultural Psychology -tiedelehdessä julkaistun amerikkalaistutkimuksen tulos, jonka mukaan suomalaiset ovat melkein huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan.  Tämä näkyy niin täällä "Puheenvuoro" -palstan blogeissa ja kommenteissa, päivänpolitiikassa kuin aivan arkielämässäkin.  Otan kolme esimerkkiä.

1. Tapaus Karri "Paleface" Miettisen You Tube -video "Emme suostu pelkäämään"

Helsingin Puotilassa sattui heinäkuun lopuulla henkirikos, jossa nuoren miehen epäillään surmanneen sattumanvaraisesti veitsellä 85-vuotiaan miehen.  Surmaajaksi epäilty tavoitettiin tapahtumapaikan läheltä sekavana veitsi kädessään.

Myöhemmin selvisi, että surmaajaksi epäilty esiintyy muusikko Karri "Paleface" Miettisen musiikkivideolla "Emme suostu pelkäämään", jossa otetaan kantaa Soldiers of Odin -katupartioihin ja sitä vastustamaan syntyneeseen "Loldiers of Odin" -klovnijokkoon.

Kun tämä tuli julkisuuteen, Karri Miettinen pahoitteli asiaa eri medioissa, mutta totesi, ettei videon kuvausvaiheessa voinut tietää, että joku tulisi myöhemmin tekemään henkirikoksen ja tästä syystä ei poista musiikkivideota YouTube -levityksestä.  No ei tietenkään, ennustajan lahjoja ei voi vaatia sen kummemmin Palefacelta kuin tuotantotiimiltäkään.  Tai vastuuta siitä, että joku tiimiin osallistunut tekee myöhemmin jotain.

Siispä musiikkivideo, jolla epäilty surmaaja näyttävästi etualalla laulaa "emme suostu pelkäämään" jätettiin nettiin.

Minusta tämä osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä asettua henkirikoksen uhrin omaisten asemaan.  Levymyyntiin YouTube -videon poistaminen olisi tuskin vaikuttanut ja tuskin levy-yhtiökään olisi pahastunut videon pois vetämisestä, sillähän olisi osoitettu se todellinen väkivallan vastustaminen (olkoonkin, että musiikkiesitys on muutenkin aika militantti). 

Samanlaista empatiakyvyttömyyttä osoittaa myös se, että Palefacen musiikkivideota vaaditaan poistettavaksi väärin perustein.  Esimerkiksi tänään 15.10. järjestetään Järvenpäässä mielenosoitus "Stop Paleface tappajat, Stop killers".   Eihän Paleface tai tuotantotiimi mitenkään ole vastuussa tuosta henkirikoksesta.  Ei voikaan olla.

2.  Työttömyys

Olen ollut toista kymmentä vuotta välityömarkkinoiden edunvalvontatöissä.  Nykyisestä massatyöttömyydestä, jossa työtä vailla (tempputyöllistetyt mukaanlukien) on liki puoli miljoonaa ihmistä ja avoimia työpaikkoja on keskimäärin parikymmentä tuhatta, työttömyyden katsotaan olevan työttömien oma syy ja uusia työpaikkoja katsotaan voivan syntyä sillä, että patistetaan nämä laiskat vätykset etsimään ja tekemään niitä töitä ja jämäköitymään.

Niille, jotka eivät työllisty, katsotaan aiheelliseksi tarjota jos mitä metsään katsomista ja näkemään siellä tekemätöntä työtä, yhtä kommenttia siteeratakseni. 

Aivan yleistä on myös ajattelu, että työttömillä voidaan teettää jos mitä tekemätöntä työtä vanhusten kävelyttämisistä lumen luonteihin.  Jämäköittäväksi katsotaan myös kaikenlaisten puuhapajojen perustamisien.

Palkan ja toimeentulon turvaamisesta kukaan ei muista olla huolissaan.

3. Puoluepolitiikka

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista.  Silti niin politiikassa kuin yrityselämässäkin parhaiten menestyvät narsistiset persoonat.  Tämän olen itsekin havainnut lyhyellä vierailullani politiikkaan sekä seurattuani vierestä läheisteni ja ystävieni toimintaa.  En tietenkään väitä, että kaikki tai edes suurin osa poliitikoista olisi narsistisesta luonnehäiriöstä kärsiviä, mutta kovin yleistä se silti näyttää olevan.

"Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan." (Lähde: Narsistin näkemys empatiasta, Narsistien uhrien tuki ry)

Voimakkaimmin tämä tulee esille esimerkiksi ihmisen vaihtaessa puoluetta.  Tyypilliseen heimokäyttäytymisen tapaan tästä henkilöstä tulee entisten parhaiden ystäviensä silmissä nopeasti heittiö, takinkääntäjä, petturi ja vihollinen.  Riippumatta siitä, mistä loikkaus on johtunut: siihenhän ovat voineet johtaa myös kiusaaminen, jollaisesta työelämässä pääsisi vaikka sairaslomalle ja kiusaaja leivättömän pöydän ääreen tai poliittiset pelit, jossa henkilö savustetaan nurkkaan josta ei ole muuta poispääsyä kuin erota puolueesta.  Oma lukunsa ovat vielä näiden poliittisten pelien seurauksena erotetut, joista tulee muukalaisia omiensa silmissä.

4. Sokerina pohjalla, me blogistit

Sokerina pohjalla voidaan sanoa olevan blogistien, jotka voivat hyökätä itselleen aivan vieraan ihmisen kimppuun henkilöä tai hänen taustojaan tuntematta.  Esimerkkejä näistä minun silmissäni ilkimyksistä löytyy niin äärivasemmalta (isän pikajuna, ääntä perkele, uuninpankkopoika) kuin äärioikealtakin (tuonen joutsen, MV-lehti, jne.).

En sulje itseänikään pois.  Minäkin osaan olla ilkeä.

Tutkimuksen mukaan yhteisöllisissä maissa empatiapisteitä kertyi enemmän kuin yksilöllisyyttä korostavissa maissa.  Yhteisöllisissä maissa esimerkiksi perheellä ja suvulla onkin ihan erilainen merkitys kuin vaikka nykysuomalaisten keskuudessa, jossa ihmetellään vaikkapa vanhusten yksinäisyyttä.  Missä heidän perheensä ja sukunsa on?

Voisimmekohan itsekin alkaa korostamaan perheen ja yhteisöllisyyden merkitystä sen sijaan, että osallistumme kansan kahtiajakamiseen osallistumalla erilaisiin vihapuhehuuteluihin (sitä on myös ns. vihapuheen vastustaminen).

Kaikki empatia ei suinkaan tarkoita sitä, että pitää olla kiltti.  Esimerkiksi vanhempi, joka tukee poikansa alkoholismia rahoittamalla tämän juomista tekee pojalleen vain karhunpalveluksen.  Joskus esimerkiksi alkoholistin on käytävä pohjalla saadakseen itse motivaatiota jolla aloittaa pitkä toipuminen addiktiostaan.  Empatia tulee siitä, että häntä tuetaan tässä vaiheessa, vaikka toipuessaan sitten vielä joskus retkahtaisikin.

Esimerkkejä suomalaisten empatianpuutteesta löytyy kommentteihin varmasti muiltakin, mutta veikkaanpa että paljon myös niitä, joiden mielestä suomalaisten empatiakyvyttömyys on paskapuhetta ja tutkimus ei pidä paikkaansa.

]]>
6 http://karilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224450-me-suomalaiset-olemme-yksi-empatiakyvyttomimmista-kansakunnista#comments Empatia Massatyöttömyys Paleface Puoluepolitiikka Sat, 15 Oct 2016 07:52:01 +0000 Kari Laurila http://karilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224450-me-suomalaiset-olemme-yksi-empatiakyvyttomimmista-kansakunnista
Hoitoalan tarkoituksellinen aliresurssointi kostautuu http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222948-hoitoalan-tarkoituksellinen-aliresurssointi-kostautuu <p><a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1473737359453">Hs:n mielipidesivulla 14.9.16&nbsp;</a>lääkäri Riitta Korpisaari ihmetteli hoitajien empatian, inhimillisyyden ja ihmisenä olemisen taidon puuttumista hoitajien asiakaspalvelussa.<br /><br /><a href="http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/potilailta-paasy-kielletty/">Potilaan lääkärilehdessä 13.9.16</a>&nbsp;lääkäri Sari Hannukainen puolestaan kysyy; &rdquo;on&shy;ko maail&shy;ma teh&shy;ty vain kovaää&shy;ni&shy;sille ja raivok&shy;kaille ihmi&shy;sille ja on&shy;ko kyynär&shy;pää&shy;tek&shy;niikka se kei&shy;no, jol&shy;la hoi&shy;toa saa&shy;daan&rdquo;.<br /><br />Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen päättelee ihmisten palautteen pohjalta, että sosiaali &ndash; ja terveydenhuollon työntekijöiltä puuttuu taito kohdata ihminen inhimillisesti ja empaattisesti sosiaali &ndash; ja terveydenhuollossa.</p> <p>Minusta hoitotyön kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää ilmapiiriä. Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisella asenteen merkitystä.</p> <p>Tällä hetkellä päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä.&nbsp;</p> <p>Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.<br /><br />Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.<br /><br />Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti.&nbsp;</p> <p>Tästä hyvänä esimerkkinä olemme saaneet lukea lehdistä toistuvasti vanhustenhoidon väärinkäytöksistä ja huonosta asiakaspalvelusta.&nbsp;</p> <p>Olisiko nämä uutisoinnit ja meidän kaikkien tekemät havainnot oire jostain? Minkä takia näitä uutisia pulpahtaa esiin? Olisiko niin, että päättäjien, jotka ennen vaaleja aina painottavat vanhustenhoidon ja muun sosiaali- ja terveydenhoidon merkitystä, olisi mentävä peilin eteen ja tunnustettava vihdoin tosiasiat?&nbsp;</p> <p>Ihminen ei ole kone, vaan inhimillinen olento, joka tarvitsee myös lepoa ja kohtuullisen työtahdin.</p> <p>Minusta vaitiolovelvollisuus on hoitotyön ehdoton perusta, mutta keskusteltaessa työhyvinvoinnista, resursseista, laiminlyönneistä ja työelämän kehittämisestä vaitiolovelvollisuus ja lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ovat este avoimelle ja läpinäkyvälle keskustelulle hoitoalalla, joka tekisi näkyväksi ongelmat asiakkaille ja päättäjille.<br /><br />Nyt tilanne on se, etteivät hoitoalan työntekijät uskalla nostaa räikeitäkään ongelmia esille, koska alalla vallitsee pelon ilmapiiri, joka vaientaa parhaat asiantuntijat, käytännön hoitotyötä tekevät.&nbsp;<br /><br />Kritiikkiä ei uskalleta seurauksien pelossa esittää edes lähiesimiehelle. Se, joka uskaltaa edes hieman kyseenalaistaa, häntä pidetään uhkarohkeana. Suorastaan tyhmänrohkeana.<br /><br />Esimerkiksi kotihoidossa työskentelevillä lähihoitajilla on paljon omia ideoita siihen, miten työtä voisi tehdä paremmin. He tietävät ongelmat ja haluaisivat tehdä asiakaslähtöisempää työtä, mutta siihen ei nykyisillä resursseilla anneta mahdollisuutta.<br /><br />Minusta lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että avoin &ndash; ja läpinäkyvä keskustelu olisi mahdollista ilman pelkoa. Tämä tekisi näkyväksi hoitoalan ongelmat kansalaisille ja päättäjille.<br /><br />Nyt päättäjät kertovat tiedostavansa kestämättömän tilanteen kotihoidossa, mutta se ei riitä. Hoitotyötä viedään eteenpäin järjestelmä edellä, kun ihmisen pitäisi olla keskiössä. Tarvitaan resursseja, erityisesti tekeviä käsipareja kohtaamaan ihminen ihmisenä. Tämä ei muuksi muutu, vaikka kuinka keskustellaan digitalisaation mahdollisuuksista.</p> <p>Tarvitaan päätöksiä, joilla osoitetaan hoitajien arvostus ihan oikeasti.<br />Ei kuten nyt, että jo ennestään pienipalkkaisten hoitajien palkkaa alennetaan ja hoitajamitoitusta vanhainkodeissa ja muualla ympärivuorokautisessa hoidossa lasketaan.</p> <p>Samalla kun tietoinen aliresurssointi päättäjien toimesta on johtanut työntekijöiden uupumiseen, on asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään hoitoon ja huolenpitoon heikentynyt.&nbsp;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hs:n mielipidesivulla 14.9.16 lääkäri Riitta Korpisaari ihmetteli hoitajien empatian, inhimillisyyden ja ihmisenä olemisen taidon puuttumista hoitajien asiakaspalvelussa.

Potilaan lääkärilehdessä 13.9.16 lääkäri Sari Hannukainen puolestaan kysyy; ”on­ko maail­ma teh­ty vain kovaää­ni­sille ja raivok­kaille ihmi­sille ja on­ko kyynär­pää­tek­niikka se kei­no, jol­la hoi­toa saa­daan”.

Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen päättelee ihmisten palautteen pohjalta, että sosiaali – ja terveydenhuollon työntekijöiltä puuttuu taito kohdata ihminen inhimillisesti ja empaattisesti sosiaali – ja terveydenhuollossa.

Minusta hoitotyön kiire ja tarkoituksellinen aliresurssointi aiheuttavat hoitajille stressiä, ahdistusta ja kiristää ilmapiiriä. Samaan aikaan korostetaan hoitajien asenteen ja ajattelun eli sopeutumisen merkitystä. Käytännössä valittamista pidetään ajan hukkaamisena, kun pitäisi vain sopeutua olemassa oleviin resursseihin. Korostetaan jokaisen työntekijän vastuuta työhyvinvoinnista ja positiivisella asenteen merkitystä.

Tällä hetkellä päättäjät käyttävät härskisti hyväksi hoitoalan nöyryyttä ja kiltteyttä. 

Julkisessa keskustelussa syyllistetään toistuvasti hoitajia ja ihmetellään puutteita asiakaspalvelussa. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele niitä olosuhteita, joissa esimerkiksi kotihoidon työntekijät päivästä toiseen puurtavat.

Hoitajan ammattitaidon perustaa ovat ihmisen kohtaaminen, empatia ja inhimillisyys. Ammattitaioa on myös se, että paineen alla hoitaja pystyy asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Mutta, jokainen ymmärtää, että päivästä toiseen jatkuva kiire ja stressi lisäävät riskiä virheisiin ja laiminlyönteihin. Näin ei pitäisi olla, mutta ihminen on ihminen, joka jatkuvasti loppuun ajettuna ei jaksa toimia mallikelpoisesti. 

Tästä hyvänä esimerkkinä olemme saaneet lukea lehdistä toistuvasti vanhustenhoidon väärinkäytöksistä ja huonosta asiakaspalvelusta. 

Olisiko nämä uutisoinnit ja meidän kaikkien tekemät havainnot oire jostain? Minkä takia näitä uutisia pulpahtaa esiin? Olisiko niin, että päättäjien, jotka ennen vaaleja aina painottavat vanhustenhoidon ja muun sosiaali- ja terveydenhoidon merkitystä, olisi mentävä peilin eteen ja tunnustettava vihdoin tosiasiat? 

Ihminen ei ole kone, vaan inhimillinen olento, joka tarvitsee myös lepoa ja kohtuullisen työtahdin.

Minusta vaitiolovelvollisuus on hoitotyön ehdoton perusta, mutta keskusteltaessa työhyvinvoinnista, resursseista, laiminlyönneistä ja työelämän kehittämisestä vaitiolovelvollisuus ja lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ovat este avoimelle ja läpinäkyvälle keskustelulle hoitoalalla, joka tekisi näkyväksi ongelmat asiakkaille ja päättäjille.

Nyt tilanne on se, etteivät hoitoalan työntekijät uskalla nostaa räikeitäkään ongelmia esille, koska alalla vallitsee pelon ilmapiiri, joka vaientaa parhaat asiantuntijat, käytännön hoitotyötä tekevät. 

Kritiikkiä ei uskalleta seurauksien pelossa esittää edes lähiesimiehelle. Se, joka uskaltaa edes hieman kyseenalaistaa, häntä pidetään uhkarohkeana. Suorastaan tyhmänrohkeana.

Esimerkiksi kotihoidossa työskentelevillä lähihoitajilla on paljon omia ideoita siihen, miten työtä voisi tehdä paremmin. He tietävät ongelmat ja haluaisivat tehdä asiakaslähtöisempää työtä, mutta siihen ei nykyisillä resursseilla anneta mahdollisuutta.

Minusta lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että avoin – ja läpinäkyvä keskustelu olisi mahdollista ilman pelkoa. Tämä tekisi näkyväksi hoitoalan ongelmat kansalaisille ja päättäjille.

Nyt päättäjät kertovat tiedostavansa kestämättömän tilanteen kotihoidossa, mutta se ei riitä. Hoitotyötä viedään eteenpäin järjestelmä edellä, kun ihmisen pitäisi olla keskiössä. Tarvitaan resursseja, erityisesti tekeviä käsipareja kohtaamaan ihminen ihmisenä. Tämä ei muuksi muutu, vaikka kuinka keskustellaan digitalisaation mahdollisuuksista.

Tarvitaan päätöksiä, joilla osoitetaan hoitajien arvostus ihan oikeasti.
Ei kuten nyt, että jo ennestään pienipalkkaisten hoitajien palkkaa alennetaan ja hoitajamitoitusta vanhainkodeissa ja muualla ympärivuorokautisessa hoidossa lasketaan.

Samalla kun tietoinen aliresurssointi päättäjien toimesta on johtanut työntekijöiden uupumiseen, on asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään hoitoon ja huolenpitoon heikentynyt. 
 

]]>
17 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222948-hoitoalan-tarkoituksellinen-aliresurssointi-kostautuu#comments Aliresurssointi Empatia Kiky Työhyvinvointi Sun, 18 Sep 2016 03:18:39 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222948-hoitoalan-tarkoituksellinen-aliresurssointi-kostautuu
Typeryyden yhteiskunnallinen merkitys http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211074-typeryyden-yhteiskunnallinen-merkitys <p>Oikeassa oleminen yhteiskunnallisessa keskustelussa edellyttää sekä empatiaa, järkeä että tietoa. Näistä empatia on mielestäni tärkein, koska fiksu mutta empatiakyvytön ihminen on vaarallisempi kuin empaattinen typerys. Mutta yhdenkin puuttuminen näistä kolmesta voi johtaa tragedioihin, kuten on usein tapahtunut. Esimerkiksi natsit saivat 1930-luvun vaaleissa ääniä niiltä eläinkokeiden vastustajilta jotka olivat tarpeeksi typeriä uskoakseen natsien välittävän eläimistä.</p><p>Ihmisten tasa-arvoisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kaikilla ihmisillä on samat perusoikeudet ja taloudelliset oikeudet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita.</p><p>Mielipiteitä ja yhteiskunnallisia ehdotuksia ei voi arvottaa pelkästään sen perusteella ovatko ne periaatteessa empaattisia, oikeamielisia ja hyvää tarkoittavia, niitä pitää arvottaa myös sen perusteella ovatko ne järkeviä. Ehdotus voi olla oikeamielinen mutta typerä, tai realistinen mutta epäoikeudenmukainen. Oikeamielisyys ja järkevyys ovat siis kaksi toisistaan riippumatonta ulottuvuutta, kaksi kriteeriä. Yhteiskunnallisten ehdotusten pitää täyttää niistä molemmat.</p><p>Tietysti fiksukin ihminen voi toisinaan ehdottaa jotain typerää, ja empatiakyvytön ihminen voi joskus ehdottaa jotain oikeamielistä. Siksi onkin parempi puhua ehdotusten typeryydestä tai empatiakyvyttömyydestä, leimaamatta ihmisiä typeryksiksi tai empatiakyvyttömiksi. Mutta jos joku esittää jatkuvasti typeriä tai empatiakyvyttömiä ehdotuksia, voi tehdä tiettyjä henkilöön liittyviä johtopäätöksiä, vaikkakaan ei lopullisia sellaisia.</p><p>Ihmisten julkinen kuittaaminen typerykseksi tai empatiakyvyttömäksi on yleensä sekä retorinen että diplomaattinen itsemurha. Typerykset ja empatiakyvyttömät ihmiset on kuitenkin hyödyllistä opetella tunnistamaan ja muistamaan, kunhan pitää mielessä että typerykset voivat toisinaan tulla järkiinsä, ja empatiakyvyttömät toisinaan oppia tuntemaan myötätuntoa.</p><p>Typeryys ei ole yhteiskunnallinen ongelma pelkästään siksi, että typerät ihmiset tekevät typeriä yhteiskunnallisia ehdotuksia. Se on ongelma myös siksi, että typerät ihmiset eivät osaa arvioida toisten tekemien yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia, eivätkä hankkia tai arvioida tietoa ehdotusten toteuttamiskelpoisuudesta.</p><p>Kyky arvioida yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta on tietysti paljon laajempi asia kuin pelkkä älykkyysosamäärä, eikä sille voi varmasti löytää mitään vastaavaa kvantitatiivista mittaa. Toisaalta mikäli älykkyysosamäärä on erityisen alhainen, kyky arvioida yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta on rajoittunut.</p><p>En väitä että pystyisin itsekään erehtymättä arvioimaan yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta. Tässä suhteessa kukaan ei ole erehtymätön, mutta jotkut erehtyvät paljon useammin kuin toiset.</p><p>Ikävä kyllä ei ole mitään tapaa huolehtia siitä, että päätöksiä tekevät harvemmin erehtyvät ihmiset. Mikäli järjestelmä pyrkii siihen että päätöksiä tekevät fiksuimmat, todennäköisesti päätöksiä päätyvät tekemään empatiakyvyttömimmät. Siksi päätöksiä pitää tehdä kaikkien yhdessä, ja pitää pyrkiä siihen että ihmisten enemmistö oppii hylkäämään ehdotukset jotka ovat joko typeriä tai empatiakyvyttömiä.</p><p>Suomen feministisissä piireissä on käyty keskustelua siitä, ovatko termit &quot;idioottimainen&quot;, &quot;imbesilli&quot; ja &quot;debiili&quot; (adjektiiveina tai substantiiveina) ableistisia. Aikaisemmin idiootti oli diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 35, imbesilli oli diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 50 ja debiili diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 70. Nykyään lääketieteessä puhutaan mielumin älyllisestä kehitysvammaisuudesta, ja puhekielessä nämä kolme termiä tarkoittavat erityistä typeryyttä, eli erityistä älyn puutetta.</p><p>On hyviä syitä olla käyttämättä mitään diagnooseja haukkumasanoina, vaikka ne olisi poistettu käytöstä. Toisaalta idiootti, imbesilli ja debiili olivat diagnooseja, joiden saamiseen riitti tarpeeksi alhainen älykkyys eli tarpeeksi korkea typeryys, riippumatta siitä mistä alhainen älykkyys (eli korkea typeryys) johtui. Eli mikäli idioottimainen, imbesilli ja debiili ovat adjektiiveina ableistisia, myös typerä voi olla ableistinen adjektiivi.</p><p>Mikäli yhteiskunnallista mielipidettä ei saa sanoa typeräksi, sitä voi arvioida pelkästään sen empaattisuuden perusteella. Tosin pahanlaatuinen empatiakyvyttömyys on myös diagnoosi, eli psykopatia. Jos mielipiteitä ei saa sanoa idioottimaisiksi tai typeriksi siksi että typerillä ihmisillä on samat ihmisoikeudet kun muilla, ei niitä saa sanoa myöskään psykopaattisiksi tai empatiakyvyttömiksi, koska perusoikeudet kuuluvat myös psykopaateille.</p><p>Tällöin kaikista mielipiteistä tulee samanarvoisia. Yhteiskunnallinen keskustelu on mahdotonta, ja päätöksenteko on mahdollista vain mikäli kaikeasta ollaan samaa mieltä.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oikeassa oleminen yhteiskunnallisessa keskustelussa edellyttää sekä empatiaa, järkeä että tietoa. Näistä empatia on mielestäni tärkein, koska fiksu mutta empatiakyvytön ihminen on vaarallisempi kuin empaattinen typerys. Mutta yhdenkin puuttuminen näistä kolmesta voi johtaa tragedioihin, kuten on usein tapahtunut. Esimerkiksi natsit saivat 1930-luvun vaaleissa ääniä niiltä eläinkokeiden vastustajilta jotka olivat tarpeeksi typeriä uskoakseen natsien välittävän eläimistä.

Ihmisten tasa-arvoisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kaikilla ihmisillä on samat perusoikeudet ja taloudelliset oikeudet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita.

Mielipiteitä ja yhteiskunnallisia ehdotuksia ei voi arvottaa pelkästään sen perusteella ovatko ne periaatteessa empaattisia, oikeamielisia ja hyvää tarkoittavia, niitä pitää arvottaa myös sen perusteella ovatko ne järkeviä. Ehdotus voi olla oikeamielinen mutta typerä, tai realistinen mutta epäoikeudenmukainen. Oikeamielisyys ja järkevyys ovat siis kaksi toisistaan riippumatonta ulottuvuutta, kaksi kriteeriä. Yhteiskunnallisten ehdotusten pitää täyttää niistä molemmat.

Tietysti fiksukin ihminen voi toisinaan ehdottaa jotain typerää, ja empatiakyvytön ihminen voi joskus ehdottaa jotain oikeamielistä. Siksi onkin parempi puhua ehdotusten typeryydestä tai empatiakyvyttömyydestä, leimaamatta ihmisiä typeryksiksi tai empatiakyvyttömiksi. Mutta jos joku esittää jatkuvasti typeriä tai empatiakyvyttömiä ehdotuksia, voi tehdä tiettyjä henkilöön liittyviä johtopäätöksiä, vaikkakaan ei lopullisia sellaisia.

Ihmisten julkinen kuittaaminen typerykseksi tai empatiakyvyttömäksi on yleensä sekä retorinen että diplomaattinen itsemurha. Typerykset ja empatiakyvyttömät ihmiset on kuitenkin hyödyllistä opetella tunnistamaan ja muistamaan, kunhan pitää mielessä että typerykset voivat toisinaan tulla järkiinsä, ja empatiakyvyttömät toisinaan oppia tuntemaan myötätuntoa.

Typeryys ei ole yhteiskunnallinen ongelma pelkästään siksi, että typerät ihmiset tekevät typeriä yhteiskunnallisia ehdotuksia. Se on ongelma myös siksi, että typerät ihmiset eivät osaa arvioida toisten tekemien yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia, eivätkä hankkia tai arvioida tietoa ehdotusten toteuttamiskelpoisuudesta.

Kyky arvioida yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta on tietysti paljon laajempi asia kuin pelkkä älykkyysosamäärä, eikä sille voi varmasti löytää mitään vastaavaa kvantitatiivista mittaa. Toisaalta mikäli älykkyysosamäärä on erityisen alhainen, kyky arvioida yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta on rajoittunut.

En väitä että pystyisin itsekään erehtymättä arvioimaan yhteiskunnallisten ehdotusten seurauksia ja toteuttamiskelpoisuutta. Tässä suhteessa kukaan ei ole erehtymätön, mutta jotkut erehtyvät paljon useammin kuin toiset.

Ikävä kyllä ei ole mitään tapaa huolehtia siitä, että päätöksiä tekevät harvemmin erehtyvät ihmiset. Mikäli järjestelmä pyrkii siihen että päätöksiä tekevät fiksuimmat, todennäköisesti päätöksiä päätyvät tekemään empatiakyvyttömimmät. Siksi päätöksiä pitää tehdä kaikkien yhdessä, ja pitää pyrkiä siihen että ihmisten enemmistö oppii hylkäämään ehdotukset jotka ovat joko typeriä tai empatiakyvyttömiä.

Suomen feministisissä piireissä on käyty keskustelua siitä, ovatko termit "idioottimainen", "imbesilli" ja "debiili" (adjektiiveina tai substantiiveina) ableistisia. Aikaisemmin idiootti oli diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 35, imbesilli oli diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 50 ja debiili diagnoosi joka annettiin älykkyysosamäärän alittaessa 70. Nykyään lääketieteessä puhutaan mielumin älyllisestä kehitysvammaisuudesta, ja puhekielessä nämä kolme termiä tarkoittavat erityistä typeryyttä, eli erityistä älyn puutetta.

On hyviä syitä olla käyttämättä mitään diagnooseja haukkumasanoina, vaikka ne olisi poistettu käytöstä. Toisaalta idiootti, imbesilli ja debiili olivat diagnooseja, joiden saamiseen riitti tarpeeksi alhainen älykkyys eli tarpeeksi korkea typeryys, riippumatta siitä mistä alhainen älykkyys (eli korkea typeryys) johtui. Eli mikäli idioottimainen, imbesilli ja debiili ovat adjektiiveina ableistisia, myös typerä voi olla ableistinen adjektiivi.

Mikäli yhteiskunnallista mielipidettä ei saa sanoa typeräksi, sitä voi arvioida pelkästään sen empaattisuuden perusteella. Tosin pahanlaatuinen empatiakyvyttömyys on myös diagnoosi, eli psykopatia. Jos mielipiteitä ei saa sanoa idioottimaisiksi tai typeriksi siksi että typerillä ihmisillä on samat ihmisoikeudet kun muilla, ei niitä saa sanoa myöskään psykopaattisiksi tai empatiakyvyttömiksi, koska perusoikeudet kuuluvat myös psykopaateille.

Tällöin kaikista mielipiteistä tulee samanarvoisia. Yhteiskunnallinen keskustelu on mahdotonta, ja päätöksenteko on mahdollista vain mikäli kaikeasta ollaan samaa mieltä.

Antti Rautiainen

 

]]>
3 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211074-typeryyden-yhteiskunnallinen-merkitys#comments Ableismi Empatia Idioottimaisuus Psykopatia Typeryys Tue, 02 Feb 2016 00:00:35 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211074-typeryyden-yhteiskunnallinen-merkitys
RAUHALLISTA JOULUA JA PAREMPAA UUTTA VUOTTA 2017. http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208899-rauhallista-joulua-ja-parempaa-uutta-vuotta-2016 <p><em><strong>Mm: Näin kertoo Raamattu: 3. Moos. 19: 32 eli 3. Mooseksen kirja, jae 32&nbsp;=&nbsp;&quot;Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ja pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.&quot;</strong></em></p><p><em><strong>Paikallinen vanhainkoti, on helppo säästökohde niin janakkalan kunnalle kuin seurakunnallekkin, jotka molemmat valitettavasti ovat myös koston välikappaleita, kunnan epäsuosioon joutuminen lyö varjonsa kadun toisella puolella sijaitsevaan seurakunta-taloonkin, jossa toimitaan ainakin yksilöiden kohdalla saman säännön mukaan kuin kunnantalollakin, jossa Tuomas-messujakin seurakunnassa järjestävät tahot ja kirkkovaltuuston tai &nbsp;&rdquo;lautakuntaan&rdquo; kuuluvat kunnanvaltuutetut hallitsevat saman ja ilmeisesti sen ainoan virren jonka osaavat, eli perushoidot ovat kunnossa ja mitään hoitovirheitä ei ole koskaan tehty, rahaa ei ole ja mitään päätöstä ei tarvitse kunnioittaa, puhumattakaan käytöstavoista.</strong></em></p><p><em><strong>Seurakunta ei järjestä näille vanhainkodin asukkaille edes jouluna hartautta tai puhumattakaan että veisivät joulukirkkoon, myöskään seurakunnan vaihdokseen toisen kunnan alueelle ei anneta mahdollisuutta, vaan kirkon oma byrokratia estää sen joten asukkaat maksavat tyhjästä kymmenykset, jotta byrokratian rattaat saadaan seurakunnassa pyörimään.Eli kirkonkin suhde vanhuksiin tuntuu olevan lähinnä heistä hyötyminen.</strong></em></p><p><em><strong>Jännä on myös nähdä se lahja jonka kunta tulee tänä vuonna antamaan vanhuksille, meille hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneille laitoksen vanhuksille (2014 lahja oli karamelli ja pipari),meidän kohdalla jopa peruttiin joulun ajaksi suihku, puhumattakaan että nämä ihmiset olisivat päässeet joulusaunaan tai että edes joulupukki olisi vieraillut!!!</strong></em></p><p><em><strong>Näin toimii Janakkalan kunta, paikallisen seurakunnan antaessa hiljaisen hyväksynnän kamaluuksille ja erikoisinta</strong></em><em><strong>, kun jeesuksen syntymäpäivä on tänäkin jouluna heikoimpien ristiin naulitsemista!&nbsp;<img alt="broken heart" height="23" src="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/broken_heart.png" title="broken heart" width="23" /><img alt="sad" height="23" src="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/sad_smile.png" title="sad" width="23" />&nbsp;<img alt="no" height="23" src="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/thumbs_down.png" title="no" width="23" /></strong></em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10153019781254754.1073741848.831014753&amp;type=1&amp;l=479b5cb7b2">https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10153019781254754.1073741848.831014753&amp;type=1&amp;l=479b5cb7b2</a></p><p><em><strong><a href="https://www.facebook.com/jormajoppe.talikka/videos/10152942342449754/?pnref=story">https://www.facebook.com/jormajoppe.talikka/videos/10152942342449754/?pnref=story</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187073-ystavyytta-jokaiselle-paivalle">http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187073-ystavyytta-jokaiselle-paivalle</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188874-petos">http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188874-petos</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189604-elinkautinen">http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189604-elinkautinen</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195824-huutolaisyhteiskunnan-paluu">http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195824-huutolaisyhteiskunnan-paluu</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207795-rakasta-lahimmaistasi">http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207795-rakasta-lahimmaistasi</a></strong></em></p><p><em><strong><a href="http://jormatalikka.blogit.hameensanomat.fi/">http://jormatalikka.blogit.hameensanomat.fi/</a></strong></em></p><p><em><strong>Kaltoin kohtelu ei kuulu ihmisyyteen!(Suvanto ry)</strong></em></p><p><em><strong><a href="http://www.suvantory.fi/ikaihmisten-kaltoinkohtelu/">http://www.suvantory.fi/ikaihmisten-kaltoinkohtelu/</a></strong></em></p><p><em><strong>&nbsp;Arvokas vanhuus kuuluu kaikille!</strong></em></p><p><em><strong><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672</a></strong></em></p><p><em><strong>Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta vuotta 2016! Kaikille säädystä, iästä, ammatista, ihonväristä, ulkonäöstä, sukupuolesta riippumatta, kaikille kuuluu ihmisarvo, tänä aikana kun kaikki mitataan tämän ajan jumalan RAHAN ehdoilla!</strong></em></p><p><em><strong>Jorma Talikka (Kuvat ja Teksti)</strong></em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mm: Näin kertoo Raamattu: 3. Moos. 19: 32 eli 3. Mooseksen kirja, jae 32 = "Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ja pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra."

Paikallinen vanhainkoti, on helppo säästökohde niin janakkalan kunnalle kuin seurakunnallekkin, jotka molemmat valitettavasti ovat myös koston välikappaleita, kunnan epäsuosioon joutuminen lyö varjonsa kadun toisella puolella sijaitsevaan seurakunta-taloonkin, jossa toimitaan ainakin yksilöiden kohdalla saman säännön mukaan kuin kunnantalollakin, jossa Tuomas-messujakin seurakunnassa järjestävät tahot ja kirkkovaltuuston tai  ”lautakuntaan” kuuluvat kunnanvaltuutetut hallitsevat saman ja ilmeisesti sen ainoan virren jonka osaavat, eli perushoidot ovat kunnossa ja mitään hoitovirheitä ei ole koskaan tehty, rahaa ei ole ja mitään päätöstä ei tarvitse kunnioittaa, puhumattakaan käytöstavoista.

Seurakunta ei järjestä näille vanhainkodin asukkaille edes jouluna hartautta tai puhumattakaan että veisivät joulukirkkoon, myöskään seurakunnan vaihdokseen toisen kunnan alueelle ei anneta mahdollisuutta, vaan kirkon oma byrokratia estää sen joten asukkaat maksavat tyhjästä kymmenykset, jotta byrokratian rattaat saadaan seurakunnassa pyörimään.Eli kirkonkin suhde vanhuksiin tuntuu olevan lähinnä heistä hyötyminen.

Jännä on myös nähdä se lahja jonka kunta tulee tänä vuonna antamaan vanhuksille, meille hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneille laitoksen vanhuksille (2014 lahja oli karamelli ja pipari),meidän kohdalla jopa peruttiin joulun ajaksi suihku, puhumattakaan että nämä ihmiset olisivat päässeet joulusaunaan tai että edes joulupukki olisi vieraillut!!!

Näin toimii Janakkalan kunta, paikallisen seurakunnan antaessa hiljaisen hyväksynnän kamaluuksille ja erikoisinta, kun jeesuksen syntymäpäivä on tänäkin jouluna heikoimpien ristiin naulitsemista! broken heartsad no

 

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10153019781254754.1073741848.831014753&type=1&l=479b5cb7b2

https://www.facebook.com/jormajoppe.talikka/videos/10152942342449754/?pnref=story

http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187073-ystavyytta-jokaiselle-paivalle

http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188874-petos

http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189604-elinkautinen

http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195824-huutolaisyhteiskunnan-paluu

http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207795-rakasta-lahimmaistasi

http://jormatalikka.blogit.hameensanomat.fi/

Kaltoin kohtelu ei kuulu ihmisyyteen!(Suvanto ry)

http://www.suvantory.fi/ikaihmisten-kaltoinkohtelu/

 Arvokas vanhuus kuuluu kaikille!

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672

Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta vuotta 2016! Kaikille säädystä, iästä, ammatista, ihonväristä, ulkonäöstä, sukupuolesta riippumatta, kaikille kuuluu ihmisarvo, tänä aikana kun kaikki mitataan tämän ajan jumalan RAHAN ehdoilla!

Jorma Talikka (Kuvat ja Teksti)

 

 

 

]]>
0 http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208899-rauhallista-joulua-ja-parempaa-uutta-vuotta-2016#comments Arvokas vanhuus Arvopolitiikka Empatia Evl. kirkko Ihmis- ja perusoikeukset Wed, 23 Dec 2015 20:20:58 +0000 Jorma Talikka http://jormajoppetalikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208899-rauhallista-joulua-ja-parempaa-uutta-vuotta-2016
Tehdään yhdessä parempi maailma! http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208347-tehdaan-yhdessa-parempi-maailma <p>Pääsin henkilökohtaiseen kosketukseen uusnatsien eli skinien kanssa 90-luvulla. Olin ollut myöhään töissä fysiikan laitoksella ja lähdin sieltä koodirivit päässä pyörien kotia kohti. Kävelin Hakaniemen torin poikki, kun torin toisesta laidasta lähestyi noin neljäkymmentä minimalistista hiustyyliä ja vahvarakenteisia kenkiä arvostavaa nuorta miestä.&nbsp;</p><p>Kohtasimme torin puolivälissä ja moikkasin kavereita. Yksi heistä vastasi kysyen olinko käynyt armeijan. Sanoin etten ollut sitä vielä tehnyt, jolloin uteliaisuus jatkui koskien aikomuksiani asian suhteen. Vastasin että valinta saattaa osua sivariin.&nbsp;</p><p>Tunsin tönäisyn takanani ja käännyin katsomaan mitä siellä tapahtui. Yksi vetreä nuorimies veti juuri maiharia taakse uutta potkua varten samalla kun joukko hieman humalaisia pilottitakkisia kavereita otti juoksuaskelia minua kohti. Yhtäkkiä löysin itseni torin toiselta laidalta. Joukkueen kannustus ilmeisesti parantaa juoksutaitoja.&nbsp;</p><p>--&nbsp;</p><p>Natsit olivat ihmisiä niinkuin minäkin, mutta halusivat käyttää väkivaltaa eri mieltä olevia kohtaan. He kokivat muut mielipiteet uhkaavina ja vihattavina. Heidän käytöksensä oli äärimmäistä mutta tunteet samanlaisia kuin minullakin: Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan, maukkaan oluen arvostus ja yhteenkuuluvuus kavereiden kanssa. Minustakin vääriksi kokemani mielipiteet olivat ärsyttäviä ja niitä esittävät joskus epäilyttäviä tyyppejä.</p><p>Kohtaamani natsit olivat humalaisia, henkisesti eksyneitä, yksinään pelokkaita ja vähän säälittäviä nuoria miehiä. Heidän käytöksensä oli väärin, mutta miksi vihaisin heitä? Silloin vihaisin sitäkin, minkälainen itse olin. &nbsp;</p><p>Olin oppinut kohtaamaan erimielisyyden &quot;sivistyneesti&quot; ääntä korottamalla ilman väkivaltaa, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. He olivat kohdanneet väkivaltaa lapsuudessaan ja omaksuneet sen käyttäytymismallina. Vihaamalla natseja saisin vain heidät pelkäämään, vihaamaan ja hakkaamaan enemmän.</p><p>Ainoa mahdollisuus fasistin mielen muuttamiseen oli kohdata hänet ihmisenä. Jos keskustelisimme ja tuntisimme edes hivenen myötätuntoa toisiamme kohtaan vähentäisi se väkivallan mahdollisuutta radikaalisti.&nbsp;</p><p>--</p><p>Viha eri mieltä olevia kohtaan jatkuu edelleen ja on viime aikoina yltynyt. Vihattavia riittää: Mamut, homot, suvakit, vasurit, sosiaalipummit, rasistit, suurituloiset ja oikeistolaiset natsit. Seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen tehtiin kaasuisku. Busseilla saapuvia pakolaisia ammuttiin ilotulitteilla. Äärioikeistolaisten organisoimaan <a href="http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207989-vihaa-ja-rakkautta-isanmaassa">itsenäisyyspäivän kulkueeseen hyökättiin</a> kivittäen.&nbsp;</p><p>Ratkaisu on helppo: Lopetetaan vihaaminen, pilkkaaminen ja haukkuminen ja keskitytään sen sijaan ymmärtämään toisiamme. Tehdään yhdessä parempi maailma!</p> Pääsin henkilökohtaiseen kosketukseen uusnatsien eli skinien kanssa 90-luvulla. Olin ollut myöhään töissä fysiikan laitoksella ja lähdin sieltä koodirivit päässä pyörien kotia kohti. Kävelin Hakaniemen torin poikki, kun torin toisesta laidasta lähestyi noin neljäkymmentä minimalistista hiustyyliä ja vahvarakenteisia kenkiä arvostavaa nuorta miestä. 

Kohtasimme torin puolivälissä ja moikkasin kavereita. Yksi heistä vastasi kysyen olinko käynyt armeijan. Sanoin etten ollut sitä vielä tehnyt, jolloin uteliaisuus jatkui koskien aikomuksiani asian suhteen. Vastasin että valinta saattaa osua sivariin. 

Tunsin tönäisyn takanani ja käännyin katsomaan mitä siellä tapahtui. Yksi vetreä nuorimies veti juuri maiharia taakse uutta potkua varten samalla kun joukko hieman humalaisia pilottitakkisia kavereita otti juoksuaskelia minua kohti. Yhtäkkiä löysin itseni torin toiselta laidalta. Joukkueen kannustus ilmeisesti parantaa juoksutaitoja. 

-- 

Natsit olivat ihmisiä niinkuin minäkin, mutta halusivat käyttää väkivaltaa eri mieltä olevia kohtaan. He kokivat muut mielipiteet uhkaavina ja vihattavina. Heidän käytöksensä oli äärimmäistä mutta tunteet samanlaisia kuin minullakin: Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan, maukkaan oluen arvostus ja yhteenkuuluvuus kavereiden kanssa. Minustakin vääriksi kokemani mielipiteet olivat ärsyttäviä ja niitä esittävät joskus epäilyttäviä tyyppejä.

Kohtaamani natsit olivat humalaisia, henkisesti eksyneitä, yksinään pelokkaita ja vähän säälittäviä nuoria miehiä. Heidän käytöksensä oli väärin, mutta miksi vihaisin heitä? Silloin vihaisin sitäkin, minkälainen itse olin.  

Olin oppinut kohtaamaan erimielisyyden "sivistyneesti" ääntä korottamalla ilman väkivaltaa, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. He olivat kohdanneet väkivaltaa lapsuudessaan ja omaksuneet sen käyttäytymismallina. Vihaamalla natseja saisin vain heidät pelkäämään, vihaamaan ja hakkaamaan enemmän.

Ainoa mahdollisuus fasistin mielen muuttamiseen oli kohdata hänet ihmisenä. Jos keskustelisimme ja tuntisimme edes hivenen myötätuntoa toisiamme kohtaan vähentäisi se väkivallan mahdollisuutta radikaalisti. 

--

Viha eri mieltä olevia kohtaan jatkuu edelleen ja on viime aikoina yltynyt. Vihattavia riittää: Mamut, homot, suvakit, vasurit, sosiaalipummit, rasistit, suurituloiset ja oikeistolaiset natsit. Seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueeseen tehtiin kaasuisku. Busseilla saapuvia pakolaisia ammuttiin ilotulitteilla. Äärioikeistolaisten organisoimaan itsenäisyyspäivän kulkueeseen hyökättiin kivittäen. 

Ratkaisu on helppo: Lopetetaan vihaaminen, pilkkaaminen ja haukkuminen ja keskitytään sen sijaan ymmärtämään toisiamme. Tehdään yhdessä parempi maailma!

]]>
32 http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208347-tehdaan-yhdessa-parempi-maailma#comments Kotimaa Äärioikeisto Äärivasemmisto Empatia Katuväkivalta Tunteet Sun, 13 Dec 2015 11:43:38 +0000 Petrus Pennanen http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208347-tehdaan-yhdessa-parempi-maailma