Itsenäinen ajattelija Elämmekö unessa?

Masennuksesta vol. 2

Kritisoin voimakkaasti masennuksen hoitoa. Kysehän on sairaudesta, jota ei edes tunnettu puoli vuosisataa sitten. En usko, että tämä on pelkästään nyky-yhteiskunnan ilmiö. Minulle on vierasta, että aivoja edes täytyisi lääkitä millään tavoin. Tuo serotiinihysteria kävi hyvin selvästi ilmi MOT:n maanantaisessa ohjelmassa. Kaikki perustuu vain olettamuksiin. Minusta suurin ongelma ja kysymys liittyy siihen, että ihmisille luvataan turhaa toivoa pilleripurkista. Kuten todettua, jotta yksi ihminen saisi avun, on seitsemän syötävä ko. lääkettä. Hyötysuhde on siis mitätön! Vuodet menee hukkaan, kun ratkaisu voitaisiin löytää toisesta suunnasta. Elämänuskon ja elämänhalun palaaminen kietoutuu vahvasti sosiaaliseen ympäristöön ja verkostoon. Tässä on avain toipumiseen. Myös itseymmärrystä on lisättävä. On elettävä arvojensa mukaista elämää. Urheilijat tietävät, että omaa kehoa on kuunneltava. Mielihyvän saavuttamiseen tulee pyrkiä. Vuorovaikutus on a&o. Ihminen on peili toiselleen. Omia ajatuksiani olen ammentanut mm. BUBERILTA, SIIRALOILTA JA KALLISELTA.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Samaa mieltä olen. Liika alkoholin käyttö nuoruusiällä aiheuttaa masennusta aikuisiässä. Eli myös ennaltaehkäisy on mahdollista masennuksen suhteen. Ja puhjenneeseen masennukseen on sosiaalinen vuorovaikutus hyvä lievitys kuten sanoit. Liikunta taitaa myös auttaa. Liikunta on suhteellisen helposti tuettavissa yhteiskunnan taholta. Mutta yleinen yhteiskuntailmapiiri vaikuttaa myös. Siinä on esim sun puolueellasi miettimistä, joka mielellään levittää ilkeää tyyliä ja on tuomitseva erilaisia kohtaan.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Varmasti puolueellakin on petrattavaa, mutta näen ongelman yli puoluerajojen.

Liikunta on hyvä kelle se sopii. Ylipäätään luonnossa liikkuminen vastaa jo yhtä pilleriä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Joo, kaikille löytyy joku liikunta, jopa sänkypopilaille. Kuulemma jo liikunnan aktiivinen ajattelu (kuvittelee tekevänsä liikkeitä hidastettuna elokuvana) aiheuttaa hyvän olon tunnetta aivoissa.
Luontoa ja luontopolkuja meillä on ilmaiseksi. Paintballharrastus taitaa viedä sinne nuoriakin porukoissa mikä on hyvä. Voi olla että pojat löytävät sen harrastuksen paremmin kuin tytöt.

Toni Seppänen

Näin on Jamo, uskallan väittää että masennus suurelta osin on oire, henkistä pahoinvointia joka ei ole elimillinen sairaus.

Masennus on kovaa pitkittynyttä pahaa mieltä.

Näin kommentoin toisaalla.

"Yksi iso riski masennukseen on kohtuuttomat odotukset elämältä sekä liian kova vauhti ja toisena se että rakentaa minuutensa ulkoisten asioiden kuten rahan,aseman ja muun pinnallisen varaan.
Ne voivat hävitä milloin vaan itsestä riippumattomista syistä.
Kun oman minuutensa rakentaa henkisille perusarvoille ja ymmärtää olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin on vaikka ei omistaisi kuin yllään olevat vaattet ollan kestävällä pohjalla.
Pohjalla joka kestää taantumat ja nousukaudet niin taloudelliset kuin henkiset.
Ole hyvä muille ole hyvä itsellesi äläkä sido omanarvontuntoasi yhteenkään indeksiin.
Onni on jotain mikä meillä jokaiselle on sitä ei voi lahjana saada ja kukoistaakseen sitä pitää vaalia kuin mitä tahansa muutakin hyvää asiaa.
Tärkeimpänä on itse määrittää itsensä sanoi kuka mitä tahansa, elää sisältä- eikö ulkoaohjautuvasti.
Vain itse tuntee itsensä, tosin sekin vaatii joskus hidastamista ja peiliin katsomista."

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Samaa mieltä.

Masennuksen syinä usein ovat pettymykset, vastoinkäymiset ja epäonnistumisen tunteet. Myös ylirasitus on merkittävä tekijä masennuksen laukeamiseen.

Juhani Penttinen

En katsonut MOT-ohjelmaa joten en voi sitä kommentoida.

Onkohan tässä nyt jonkinmoinen semanttinen ongelma ? Masennukseksi kutsutaan aivan normaaleja ihmiselämään kuuluvia vähemmän miellyttäviä tunnetiloja juurikin vastoinkäymisten ja epäonnistumisten seurauksena syntyneitä.Tässä mielessä masennus on normaali , terve, tunne jolta ei voi välttyä jos aikoo elää aidosti. Masennus on ikään kuin pilvinen päivä mutta kaikkihan me tiedämme että vaikka päivä on pilvinen niin kyllä se aurinko on edelleen olemassa ja tulee aika jolloin pilvet väistyvät.

Mutta entäpä sellainen masennus jossa henkilö menettää kokonaan toimintakykynsä, ei jaksa nousta aamulla sängystä eikä mennä suihkuun saatika opiskelupaikkaan tai töihin.Kadottaa uskonsa kokonaan auringon olemassaoloon.Eikö tässäkään ole kysymys sairaudesta vaan enemmänkin tahdon heikkoudesta ja yksilön saamattomuudesta ?

Se että joku asia ei ollut tunnettu sairautena vielä sata vuotta sitten ei oikeastaan todista mitään. Vai pitäiskö huonosti elämän tosiasioita kestäviä hoitaa edelleen kuumilla ja vuoroin kylmillä kylvyillä kuin Aleksis Kiveä ja muita aikalaisiaan Lapinlahden sairaalassa ?

Käyttäjän marihuusko kuva
Mari Huusko

Samaa mieltä. Masennus tunnetilana on eri asia kuin kliininen depressio. Jotta voisi lähteä sinne luontoon tai ihmisten pariin, pitää saada itsensä toimintakykyiseksi ja siihen yleensä tarvitaan lääkitystä.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Jotta yksi saisi avun lääkkeillä on tilastollisesti seitsemän ihmisen niitä syötävä. Ei ole häävi hyötysuhde.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #11

Vaste lääkehoitoon on sitä parempi, mitä syvemmästä masennuksesta on kysymys, tiettyyn rajaan asti. Lääkkeethän elvyttävät aivoja ja korjaavat masennustilan aiheuttamia aivomuutoksia. Lievässä masennuksessa, jolloin aivomuutoksia ei vielä voida havaita, vaste on heikko, sellainen paranee toisaalta usein itsestäänkin.
Lääkkeet myös parantavat kykyä omaksua uusia käyttäytymismalleja, koska ne lisäävät aivojen muovautuvuutta, joten keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa kognitiivisen käyttäytymisterapian ja lääkehoidon yhdistäminen on suositeltavaa.
Lääkehoidon teho on paras työikäisillä, heikkenee vanhempiin ja nuorempiin siirryttäessä.
Kuusikymmentä vuotta sitten masennustilat kroonistuivat ja ihmiset jäivät vuosiksi sairaaloihin (vrt. Irja Salla esimerkiksi). Sata vuotta sitten masennukseen kuoltiin, sitten tulivat hengen pelastavat kouristushoidot.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki Vastaus kommenttiin #13

En valitettavasti usko satuja. Tämä lääkehoidon hypetys on yhtä samanlaista satua kuin neuroleptipurkin tuoteselosteessa oleva maininta, että ko. lääke ehkäisee harhaisia ajatuksia. Ihmisten kannattaisi todella ajatella itse mihin uskoo!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #18

Kyse on tieteellisistä tutkimuksista, joissa on tutkittu sekä ihmisiä, että eläimiä. Psykoosien yhteydessä neuroleptit vähentävät harhaluuloja ja aistiharhoja, miksi se olisi niin merkillistä? Ei nyt ole kysymys mistään uskonasioista. Ihmisellä on toki vapaa valinta hylätä luonnontieteellinen maailmankuva kokonaan, siinä tapauksessa voi uskoa aivan mitä haluaa uskoa.
Ei lääketieteessä tietenkään mikään hoito auta kaikkia, eikä kaikkia sairauksia voida parantaa. Mutta miksi ihmiset sitten käyttäisivät masennuslääkkeitä vuosikausia, jos eivät kokisi niistä olevan selvää hyötyä?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Sata vuotta sitten ihmiset kuolivat masennukseen mielisairaaloissa.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Olen myös ollut sitä mieltä aina, että masennukseen on olemassa syy, jonka poistamalla masennus helpottaa. Pillerit vain pidentävät masennusta, koska ne eivät poista syytä.

Veikko Penttinen

Elämä ensin napauttaa, sitten kopauttaa ja jos ei sittenkään herää niin kumauttaa oikein kunnolla.

Suomeksi sanottuna ensin oireillaan pitkän aikaa ja lopuksi sairastutaan, kun ei ymmärretty panna asioita kuntoon oireilun aikana.

Tämä koskee terveyden ja sairauden kaikkia osa-alueita. Lääkärit osaavat kyllä hoitaa sairauksia, mutta oireita vähemmän ja terveyttä eivät juuri ollenkaan. Nämä jälkimmäiset jäävätkin jokaisen omalle vastuulle, mutta niin kuin tilastoista näemme vastuunkantajia on harvassa.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Ihminen sairastuu masennukseen jos ei osaa tai saa ilmaista luonnollista vihan tunnetta.Tämä viha voi nousta lapsuuden kovista kokemuksista,työelämän kovista vaatimuksista,ym. synnillisen yhteiskunnan kotkotuksista.
Itkemällä,rukoilemalla,puhumalla ja ulkoilemalla paranee masennuksesta.
Lääketeollisuuden pillerit eivät korjaa tilannetta yhtään vain pahentavat tilannetta,ne vain rahastavat koekaniineita.Kokemusta on.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Minäkin uskon, että vihan tunne on olennainen masennuksen takana, siis sen oikean lamaanuttavan masennuksen. Luulen, että moni ei osaa edes tulkita tuntevansa vihaa, se on niin kielletty, tabu. Vihaa syntyy ja kertyy vastoinkäymisissä, jotka ovat yksilöillä hyvin monimuotoisia. Uskon, että jokaisen henkilökohtaiset 'rakenteet' vaikuttavat suuresti siihen, miten tuota tunnetta kertyy sisälle ja miten se käsitellään.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Viha koetaan suomalaisessa yhteiskunnassa pelottavaksi,kun vihaa ei osata kohdata oikein.Pitää osata erottaa oikea ja väärä viha toisistaan.Vihainen ihminen koetaan helposti uhkaavaksi ja väkivaltaiseksi.Viha voi olla myös rakentavaa,oikeaa vihaa,jos puolustaa itseään tai läheistään.
Jeesus Kristus opetti vihastukaa,mutta älkää syntiä tehkö ja antako auringon laskea,joka johtaa vihan syvenemiseen eli katkeruuteen ja sitä kautta väärään tekoon eli syntiin.
Suomalainen pässinpää kansa on opettanut lapsilleen vuosi satoja ihan väärin vihasta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tämä on se vanha psykoanalyyttinen käsitys asiasta, "keittiöpsykologiaa", ei tutkimuksiin perustuvaa tietoa.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Ei näissä asioissa tarvita mitään epäluotettavia tutkimuksia.Itse en usko tollasiin tiedemiesten höpinä tutkimuksiin,vaan omaan sisäiseen ääneen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset